maanantai 5. heinäkuuta 2010

Leader-metodia kehitetään: Yksittäiset hyvät hankkeet eivät riitä


Leader-toimintaryhmät ovat osoittautuneet maaseudun kehittämisen hyväksi työkaluksi. Nyt Leader-metodia pyritään kehittämään yhteistyöprojektilla: Leader-metodin kehittämishanke 2009–2010. Projektin hakijana on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyökumppaninaan Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti, Otavan Opisto ja laaja toimijajoukko. Keskeistä hankkeessa on seminaarisarja, verkkoyhteisö sekä eri kohderyhmille tehdyt kyselyt.

– Ainahan on niin, että tietty porukka keskustelee ja muut seuraavat vähän sivusta. Kuitenkin tässä hankkeessa on aika hyvin saatu samaan pöytään niin ministeriöiden ja Maaseutuviraston kuin Ely-keskusten, toimintaryhmien ja seutukuntien toimijat, kertovat Torsti Hyyryläinen ja Manu Rantanen Ruraliasta.

– Leader-toiminta on ohjelmaperusteista kehittämistä ja vaikka ohjelmia tarvitaan, niin tietyn ajan jälkeen tällainen kehittäminen tahtoo ”tahmautua”. Eräs kauan toiminut toiminnanjohtaja ilmaisi asian niin, että ”happi alkaa loppua”.
Kun keskustelemme siitä, mitä Leader-toiminnan käytännön ongelmat oikein ovat, esille nousee byrokratia ja vahva hallintojärjestelmä. Innovatiivisuus ja alkuinnostus ovat jääneet taka-alalle.

– Aiheesta tehtyjen kyselyjen yksi hälyttävin tulos on, että hankkeiden toteuttajilla on tunne, ettei hallinto ole kiinnostunut toiminnan tuloksista. Jos kuittisulkeiset nousevat tärkeämmiksi kuin todellinen vaikuttaminen maaseudun kehitykseen, ollaan väärillä teillä.

– Tällaisessa ympäristössä on yllättävää, että yleensä syntyy hyviä hankkeita. Ovatko onnistuneet hankkeet enemmän onnellisia sattumia kuin yleistrendi? Yksittäiset hyvät esimerkit eivät riitä, kyllä koko hanketoiminnalle pitäisi asettaa tulosvaatimuksia: onko kehitystä Leader-ryhmien alueella tapahtunut?

Torsti ja Manu ovat hieman yllättyneitä siitä, miten voimakkaasti ratkaisuksi on noussut Leader-ryhmien itsemääräämisoikeuden lisääminen – niin sanottu Global grant -ajattelu. Global grantissä ryhmällä olisi itsenäinen valta jakaa rahat tiettyjen sääntöjen puitteissa sekä velvoite hoitaa maksut ja valvoa itse varojen käyttöä.

– Pyrimme tarkastelemaan kaikkia tasoja ja sitä, miten metodeja voisi uudistaa. Ikävä kyllä osa toimijoista on jo sitä mieltä, että peli on menetetty. Mutta kyllä kyselyissä ja keskusteluissa tulee esille myös aitoa alkuinnostusta!

Leaderin tärkeä piirre on alhaalta ylös tapahtuva kehittäminen. Alhaalta ylös ei kuitenkaan saa tarkoittaa sisäänpäin kääntymistä. Osaratkaisuja ja ideoita pitää hakea ulkoa, jopa ulkomailta.

Leader-toiminnan kansainvälisyyden pitäisi lisääntyä, mutta nyt se näyttää pikemminkin vähentyneen ja luotuja suhteita katkeaa. Yksi ongelma on resurssien niukkuus, suomalaiset Leader-ryhmät toimivat pienillä rahoituskehyksillä. Kansainvälisyyden kehittäminen on myös jäänyt Leader-toiminnan byrokratiaongelmien varjoon. Jotta kansainvälisestä yhteistyöstä olisi hyötyä, sen pitää olla pitkäjännitteistä ja siinä pitäisi hyödyntää Leader-ryhmän yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa.

– Leaderin ydintä on myös vuorovaikutuksen rakentaminen toimintaryhmän, asukkaiden ja muiden järjestöjen kesken. Toimintaryhmä on enemmän kuin vain neuvontajärjestö ja rahan jakaja. Sen pitäisi rakentaa alueen yhteistyösuhteita. Kyselyjen mukaan toimintaryhmissä arvostetaan paikallisuutta ja kylätoimintaa pidetään tärkeänä osana paikallista kehittämistä. Myös osaamista on: toimintaryhmät ovat jo aika hyviä tunnistamaan innostuneisuutta alueella. Ja innostuneisuudellahan on tärkeä osa kaikessa kehityksessä.

Metodihankkeessa tärkeä osa on verkkoyhteisöjen rakentaminen. Internetissä on keskusteluryhmä ja kesäkuussa järjestetään verkkoseminaari. Keskustelut ja verkkoseminaarin taltiointi löytyvät osoitteesta http://leadermetodi.ning.com. Ruralian tutkijat pitävät tärkeänä, että pää tähän suuntaan on nyt avattu.

– Vain pieni osa Leader-toimijoista kirjoittaa nettiyhteisössä. Erityisesti hallinnolle tällainen avoimuus on vierasta. Arkuus kuitenkin murtuu vähitellen ja toivomme, että keskustelu vielä laajenee hankkeen loppua kohti. Niin sanottu onnellisuusmuuri ei ole ollut esteenä, aika kipeistäkin asioista on keskusteltu nettiyhteisössä, Torsti Hyyryläinen ja Manu Rantanen tähdentävät.

Henrik Hausen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti