maanantai 5. heinäkuuta 2010

Pääkirjoitus, Maaseutu Plus 3/2010: Parempi yhdessä kuin erikseen


Palvelut ja kulttuuri ovat esimerkkejä aloista, joita voidaan edistää henkilökohtaisesti kiinnittäen huomiota vain yhteen toimintaan. Parempi tulos kuitenkin saadaan, jos maaseudun vähäväkisissä oloissa palveluja ja kulttuuria viedään eteenpäin toisiaan ja muita palvelu- ja kulttuurialoja tukien. Se merkitsee yhteishankkeita, yhteispalveluja, palvelujen yhdistämistä, palvelukeskuksia, yhteistä koulutusta jne. Työmuotoja ja kokeiluja riittää, mutta edelleen pääosin hankepohjaisesti. On huomiota herättävää, että kansalaisnäkökulmasta ponnistavia palvelujen ja kulttuurimuotojen järjestämisohjelmia on vähän. Näistä palvelualat kuitenkin on ylivoimaisesti suurin "ammattiryhmä" ja kulttuurialankin työllistävä vaikutus on paljon merkittävämpi kuin yleensä kuvitellaan. Molemmat kasvattavat painoarvoaan.

Palvelu- ja kulttuurisuunnitelmien ja -ohjelmien sisältönä on palvelujen järjestäminen ja monipuolisen kulttuuritarjonnan mahdollistaminen. Molempia aloja voidaan ja pitääkin kehittää myös elinkeinopoliittisesti yrittäjyyden ja työpaikkojen luojina. Yhteiskunta on asenteellisesti ja toiminnallisesti jäljessä ammattirakenteiden tosiasiallista muutosta. Siksi muun muassa iso Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ei noudata millään lailla maaseudun tosiasiallisia elinkeino- ja ammattirakenteita.

Monen palvelun ja kulttuuritapahtuman järjestäminen edellyttää rajojen rikkomista, yhteistyö- ja muuntumiskykyä sekä rohkeaa riskinottoa. Takkiin on tullut, mutta rinnalle on syntynyt merkittäviä, pysyviä ja iloa jakavia instituutioita. Monen prosessin takaa on tavoitettavissa yksi tai kaksi tulisielua, yleensä ei joukkoa. On äärettömän tärkeää, että näitä tulisieluja on alettu nostaa esiin. Samalla mekanismillahan myös maaseudun kehitystyö teemasta riippumatta pääsääntöisesti tapahtuu. On nähtävä kauas ja runtattava näky vastustuksesta riippumatta läpi. Riskiähän siinä on, mutta tuloksia saadaan.

Me suomalaiset mörököllit saamme talven aikana iloisesta maaseudun kehittämisestäkin turhaa byrokratiaa ja jatkuvaa tukihumppaa. Kesällä voisi irrotella iloisemmilla ja usein jopa tärkeämmillä hankkeilla tai sitten tutustua tarjontaan kuningaskuluttajana heinänkorsi suussa. Kulttuurin puolella eivät mahdollisuudet tekemällä lopu, ja palveluissa on enemmän erilaisia kytkemismahdollisuuksia kuin talven pimeydessä näkee. Jotta päästään eteenpäin, asiat on nostettava aluepohjaisesti suunnittelupöydälle: kyläkohtaisesti, naapurikylien yhteistyönä tai kuntakohtaisesti. Tähän suuntaan mennään, mutta melko hitaasti. Sosiologina sanoisin, ettei liikkeelle lähtöön useimmiten tarvita minkäänlaisia nelikenttiä, joissa tavanomaisina uhkina ja mörköinä esiintyvät esimerkiksi Euroopan unioni tai maan hallitus. Parempi on ottaa ne adrenaliinia kiihottavina kannustimina. Tarttukaamme suoraan konkreettisiin asioihin. Niillä voimistamme kyliämme!

Eero Uusitalo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti