torstai 14. lokakuuta 2010

Ääni kuuluviin kylien yhteistyöllä

Kalle Nieminen: Kyläparlamentit osallistumisen ja suoran vaikuttamisen kanavina. Oulun yliopisto, REDEC Kajaani, Working Papers 73. Kajaani 2010.

Kajaanin yliopiston Lönnrot-instituutissa toteutettiin vuoden 2009 aikana vertailututkimus kylien ja kuntien eli asukkaiden sekä kunnan viranhaltijoiden ja päättäjien välisistä foorumeista; jossakin niitä kutsutaan kyläparlamenteiksi, toisaalla kylien neuvostoiksi tai neuvottelukunniksi. Olennaista on kuitenkin se, että kyseessä on kylillä perustettu elin, jolla on tarkoitus saada asukkaiden ääni kuuluviin päätöksenteossa.

Tutkimuksen kohteina oli kahdeksan maaseutukunnan kylien yhteistyöelintä: Kajaanin Kuntatiimi, Kuhmon Kyläparlamentti, Suomussalmen Kyläparlamentti, Iitin Kyläasiain neuvottelukunta, Ilmajoen Kylästä kotoosin –yhteistyöryhmä, Leppävirran Kyläneuvosto, Kittilän kylien neuvosto ja Someron Kylien neuvottelukunta.

Kokemukset näistä epävirallisista elimistä olivat Kalle Niemisen tutkimuksen mukaan varsin positiivisia ja teoksen keskeinen viesti onkin, että niitä tulisi perustaa myös sellaisiin kuntiin, joissa kyseistä toimintamuotoa ei vielä ole.

Kyläparlamenttien taustalla oli paljon yhteisiä piirteitä, yksi keskeisimmistä on Niemisen ”kylähengeksi” nimeämä tekijä, joka edelsi kylien yhteiselimen perustamista. Tällä Nieminen tarkoittaa asukkaiden todellista tarvetta toiminnalle, aktiivista otetta ja yhteishenkeä. Toisaalta olennaista oli myös se, että kyläparlamenttien kunnissa oli myönteistä asukastoiminta- ja maaseutuhenkeä. Toiminnan käynnistämisessä oli pääsääntöisesti saatu ulkopuolista apua kehittämishankkeen, toimintaryhmän tai kyläasiamiehen kautta.

Toiminnassa hyviksi havaittuja käytäntöjä olivat muun muassa yhteisesti sovitut säännöt, sitoutuminen toimintaan niin yhdistysten kuin kunnankin toimesta, avoin tiedottaminen puolin ja toisin – myös paikallislehdistön suuntaan, säännölliset kokoontumiskäytännöt ja kyläsuunnitelmien käyttö kylien näkemysten esittämisvälineinä. Joissakin kunnissa toiminnalla oli suora yhteys kunnan antamaan rahalliseen tukeen kylille. Kyläparlamentit itsessään eivät rahaa liikutelleet.

Ongelmakohtiakin toki löytyi, keskeisin liittyi sitoutumiseen ja uuden toimintatavan ymmärtämättömyyteen. Erityisesti kunnan viranhaltijat ja päättäjät saattoivat oudoksua ja suorastaan väheksyä tällaista perinteisen edustuksellisen demokratian rinnalle noussutta toimijaa. Joissakin kylissä oli myös havaittavissa aktiivisuuden puutetta. Lääkkeeksi molempiin Nieminen tarjoaa avointa tiedottamista ja toiminnasta saatavan hyödyn osoittamista ja korostamista.

”Kyläparlamentit osallistumisen ja suoran vaikuttamisen kanavina” on kirjoitettu oppaan muotoon ja sen toivoisi kuluvan niiden kylätoimijoiden käsissä, jotka suunnittelevat kuntatasoisten kylien ja yhdistysten yhteistoimijan perustamista. Oppaaseen tarttuminen ei liene vaarallista kuntapäättäjille tai virkamiehillekään.

Tauno Linkoranta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti