torstai 14. lokakuuta 2010

Lähidemokratia ja EU:n ohjelmapolitiikka


EU:kin joutuu tarkistamaan maaseutupolitiikkansa, kun toimintaympäristö muuttuu. Uudet linjaukset eivät kuitenkaan kaikilta osin vastaa pohjoismaisen maaseudun kehittämistarpeita. Maa- ja metsätalouden turvaamisen sekä maaseudun kehittämisen nimissä toteutettujen ympäristöasioiden lisäksi tarvitaan huomattavasti laajempaa otetta. Aihepiiri on paljon monisäikeisempi kuin mitä EU:n maaseutuohjelman ja uuden ohjelmakauden valmistelijat myöntävät.

Pohjoismaat ovat EU:n ”maaseutumaisimpia maita”, joten pohjoisen ulottuvuuden näkökulmasta maaseutupolitiikan on oltava keskeisessä asemassa määriteltäessä EU:n tulevaa ohjelmapolitiikkaa ja CAP-uudistusta.

Erityisesti tämä koskee tulevan maaseutuohjelman painopisteitä ja eri toimintalinjojen välistä suhdetta sekä määrärahojen jakoa ja kohdentamista eri toimenpiteisiin. Uutta ohjelmakautta ei voi rakentaa vanhan maaseutuasetuksen pohjalta, vaan pitää rohkeasti siirtyä niin sanottuun laajaan maaseutupolitiikkaan. Elinkeinojen edistäminen on tärkeää, mutta lisäksi pitää puuttua maaseudun toiminnallisiin rakenteisiin. Näitä ovat muun muassa kolmannen sektorin ja kylien rooli maaseudun palveluiden tuottamisessa sekä lähidemokratian vahvistaminen.

Pohjoismaisesta näkökulmasta maaseudun elinvoimaisuus tulisi määritellä ihmisten määrän ja heidän hyvinvointinsa kautta. Tällöin on perusteltua painottaa toimia, jotka lisäävät maaseudun asukkaiden lukumäärää, hyvinvointia, paikallista omaehtoisuutta ja lähidemokratiaa. Lähidemokratia on pohjoismaisen kylätoiminnan ja kylien kehittämisen tärkein kulmakivi.

Pohjoismaiset kokemukset asukkaiden suorasta vaikuttamisesta ja lähidemokratian toteuttamisesta ovat myönteisiä ja rohkaisevia. Laajennettu Leader-toimintatapa on osa maaseutupolitiikan välineistöä ja siitä saadut tulokset Pohjoismaissa ovat hyviä. Työtapa vaatii toki jatkokehittämistä, mutta peruslähtökohdaltaan se on oikea. Myös uusia avauksia tarvitaan. Maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutuksen vahvistamiseksi on luotava maaseudun Leaderiä vastaava rahoitus myös kaupunginosayhdistyksille.

Kylätoiminta korostaa Leaderin osuutta maaseutuohjelman kolmannen toimintalinjan (maaseutalueiden elämänlaatu ja taloudellisen toiminnan monipuolistaminen) toteuttajana ja painottaa kolmannen sektorin toimijoiden nykyistä parempaa huomioonottamista. Leader-metodia voidaan soveltaa kaikkiin kolmannen toimintalinjan toimenpidekokonaisuuksiin ja lisäksi myös osaan toisen toimintalinjan ympäristötoimenpiteitä.

Aikaisemmat ohjelmakaudet ja niistä saadut kokemukset viittaavat siihen, että maaseutupolitiikkaa toteuttavien ohjelmien on oltava nykyistä joustavampia ja hallinnollisesti keveimpiä. Ohjelmien on otettava huomioon pohjoisen maaseudun eritysolosuhteet, kuten ilmasto-olosuhteet, harva asutus ja pitkät välimatkat.

Kylien kehittämisen merkitys maaseudun kehityksen voimana on lopultakin tunnistettava. Kylien kehittäminen on lähidemokratian vahvistamista, ja siitä Suomen Kylätoiminta ry on myös valmis huolehtimaan yhteistyössä kylien, Leader-ryhmien ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Tämän onnistumiseksi talkootyön käyttö osana omarahoitusta on mahdollistettava jatkossakin.

Risto Matti Niemi,
SYTYn pääsihteeri ja
Pohjoismaisen kylätoimintajärjestön
(HNSL) puheenjohtaja 2010

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti