perjantai 15. lokakuuta 2010

Miksei kukaan auttanut Osmoa?


Kuntaliitossopimuksen maaseutuvaikutusten arviointia työpajassa

Joukko päijäthämäläisiä maaseudun kehittäjiä joutui ihmettelemään Lahden seudun UusiKunta liitossuunnitelmien maaseututietämyksen kapeutta kokoontuessaan 16.8. Lahdessa. Sekä poliittisessa sopimuksessa että yhdistymissopimuksessa on kohtia, joiden kirjoittamisessa kuntaliitosselvittäjä Osmo Soininvaara olisi tarvinnut kosolti apua. Esimerkiksi maaseudun kaavoituksen, asumisen ja elinkeinotoimintaan liittyvät asiat ovat maaseudulla paljon monimuotoisemmat kuin mitä sopimuksen sanamuodoista voidaan lukea. Kaikki kunnan osat tuovat kokonaisuuteen erilaisia voimavaroja, ja ne tulisi tunnistaa jo liitossopimuksessa.

Lahden seudun kuntaliitossopimuksen maaseutuvaikutusten arviointi toteutettiin Kylä välittää -hankkeen aloitteesta asiantuntijatyöpajassa. Työpajaan osallistuneet päättäjät ja virkamiehet sekä maaseudun ja kylien kehittäjät koko maakunnan alueelta kävivät yhdessä läpi liitossopimuksia. Työkaluna oli Suomessa uusi työkalu: maaseutuvaikutusten arviointi. Työpajan ohjaajina toimivat aluekehittämisen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta, ylitarkastaja Hanna-Mari Kuhmonen maa- ja metsätalousministeriöstä ja erityisasiantuntija Christell Åström Kuntaliitosta. Tilaisuuteen osallistui kaikkiaan lähes 20 henkilöä.

Missä maallemuuttaja haluaa asua?

Yhteen ääneen työpajassa todettiin, että yhdyskuntarakenteen kuvauksessa näkyy kaupunkilainen ajattelutapa: kylä ja asumismaaseutu keskittyvät kirkonkyliin, ja muu alue on ”pistäytymismaaseutua”.

Lähtöoletus, jonka mukaan muuttoliike suuntautuu vääjäämättä kuntakeskuksiin, ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa ihmiset haluavat muuttaa oikealle maaseudulle, asua väljästi, niin että naapuri näkyy, mutta verhoja ei tarvitse vetää kiinni. Kuntakeskukset eivät enää ole vetovoimaisia, vaan enemmänkin vaarassa näivettyä; sen havaitsee helposti selaamalla kiinteistömyynnin hintapyyntöjä. Taajamiin ja haja-asutusalueelle tarvitaan erilaista otetta maankäytön suunnittelussa, sillä alueet ja niiden tarpeet ovat erilaiset.

Aluelautakunnat – sittenkin salaliitto?

Aluelautakuntien määrittely vanhan kuntajaon mukaan oli helppo ratkaisu, johon Soininvaarakaan ei ollut tyytyväinen. Työpajassa todettiin, että toiminnallinen aluerajaus olisi ollut mahdollista tehdä, eikä se olisi ollut liian hankala.

Lahden kaupunkialueelle ei nimetty aluelautakuntia. Tämä näyttää siltä, että vastinparin puuttuessa myös maaseudun aluelautakunnat saavat väistyä kolmen vuoden kokeiluajan jälkeen. Tilannetta olisi tasapainottanut, jos Lahteen olisi nimetty esim. kolme aluelautakuntaa.

Lisäksi todettiin, että edustuksellisen demokratian kapeneminen luo tilaa osallistavalle demokratialle. Mitä kauempana hallinto on, sitä vapaammin voidaan toimia paikallistasolla.

Kansalaisjärjestöt ja kylätoiminta – rooli puuttuu tai vanhakantainen

Sopimustekstissä kolmas sektori näyttäytyy vapaaehtoistoimijana, joka hakee avustuksia aluelautakunnilta. Todellisuudessa yhdistyspohjalta hoidetaan laajaa palvelutoimintaa niin kirkon-, maaseutu- kuin kaupunkikylissäkin. Kunnilla on järjestämisvastuu, mutta ei tuottamisvastuu ja tämä tekee tilaa yhteiskunnallisille yrityksille palvelutuotannossa.

Työpajan osallistujia hieman hymyilytti yhdistymisselvittäjien olematon tietämys maaseudun elinkeinopolitiikasta; maaseudulla asuu muitakin kuin viljelijöitä ja metsänomistajia. Tässä ovat selvästi eväät loppuneet. Uuden teknologian mahdollistamat luovan työn ja suunnittelun tehtävät, mikro- ja palveluyrittäjyys ansaitsisivat tulla mainituksi turismin ja loma-asutuksen projektien rinnalla.

Tulokset esiin seminaarissa

Soininvaaran sopimusesitykset kaatuivat kunnallisissa kansanäänestyksissä ja mielipidetiedusteluissa sekä sitten myös kuntien valtuustoissa. Hannu Katajamäki esitteli sopimusluonnosten maaseudun vaikutusarvioita Voimistuvat kylät -kampanjan aluetilaisuudessa Asikkalassa 3.9. Seminaarissa kannatettiin melko laajasti kuntien yhteistyöneuvottelujen jatkamista.

Maaseutuäänen kuuleminen on jatkoneuvottelujen aikana aivan keskeistä. Maaseutuvaikutusten arvioinnin työkalu tulee pakata neuvottelijoiden työkalupakkiin, ja sen käyttöön tulee kaikkien päättäjien paneutua.

Liisa Helanto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti