torstai 14. lokakuuta 2010

Toimintaryhmät sopimuksellisuuden sommittelijoiksi

Paikalliset toimintaryhmät ovat maaseutupolitiikkamme kruununjalokivi. Juhlavakaikuinen ”Leader-metodi” saa asian kuulostamaan vielä vahvemmalta. Tällä hetkellä kaikki on vielä hyvin, koska rahaa on käytettävissä ja hankkeita syntyy. On kuitenkin erittäin luultavaa, että seuraavalla EU:n ohjelmakaudella rahoitussuhdanteet kiristyvät, eikä Leader-metodin ydin voi enää olla määrärahojen muuntaminen tuhansiksi ja taas tuhansiksi määräaikaisiksi hankkeiksi.

Nykyisen ohjelmakauden alku oli oireellinen. Rahoituksen käynnistyminen viipyili ja hiljaista oli. Osoittautui, että paikallisille toimintaryhmille ei ollut juurikaan kertynyt muita tehtäviä kuin rahan ohjaaminen erilaisiin hankkeisiin ja hankehallintoon liittyvä neuvonta. Rahojen tultua viimein käyttöön alkoi jälleen toiminta.

Suomessa on aloitettava vakava pohdinta paikallisen toimintaryhmätyön tulevaisuudesta. Juhlittu Leader-metodi pelkistyy tällä hetkellä ylhäältä annetun rahan jakomenettelyksi, jonka tuloksena syntyy aktiviteetteja niin kauan kuin rahaa on käytettävissä.

Jo useita vuosia on maassamme työstetty niin sanotun sopimuksellisuuden ideaa. Sopimuksellisuuden kautta on mahdollista organisoida maaseudun palveluja tai esimerkiksi ympäristönhoitoon liittyviä tehtäviä uudenlaiseksi työllisyydeksi, joka palvelee etenkin kylien asukkaita. Keskiössä on julkisen sektorin, yritysten ja kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö. Sopimuksellisuuden käytännöt ovat haasteellisia, sillä erilaisten pienten töiden yhdistely suuremmiksi kokonaisuuksiksi on työlästä. Sopimuksellisuus ei olekaan edennyt odotetusti, koska sopimuksellisuuden sommittelija on puuttunut.

Sopimuksellisuuden sommittelijoiksi sopisivat erittäin hyvin paikalliset toimintaryhmät. Ne voisivat olla maaseudun uuden työllisyyden edistämisen välttämättömiä linkkejä kuntien, työ- ja elinkeinotoimistojen, yritysten ja kansalaisjärjestöjen välissä.

Paikallisia toimintaryhmiä on vuosikaudet innostettu sopimuksellisuuden sommittelijoiksi. Maanittelu ei ole kuitenkaan tuottanut riittävää tulosta. Menettelyä onkin muutettava, sillä ilman kulttuurista muutosta toimintaryhmien tulevaisuus on uhattuna. Ehdotan, että Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä laatii pikavauhtia sopimuksellisuuden toteuttamisohjeet.

Resursoinnista ja käytännön järjestelyistä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän on neuvoteltava työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Tavoitteena on oltava paikallisen toimintaryhmätyön irrottaminen EU:n rahoitussuhdanteista, jolloin myös Leader-metodi saa mahdollisuuden näyttää todellisen voimansa esimerkiksi kansalaisten lähipalvelujen organisoinnin yhteistyöasetelmissa, maaseudun elinkeinopolitiikan keskiössä sekä paikallisen demokratian vahvistamisessa.

Hannu Katajamäki
Aluetieteen professori
Vaasan yliopisto
hka(at)uwasa.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti