torstai 14. lokakuuta 2010

Vuoden maaseututoimija 2010: Ritva Pihlaja


- Suomea ei ole koskaan rakennettu näin vahvasti kaupunkien ehdoilla kuin nyt. Aika vihaiseksi tästä kehityksestä tulee, sanoo maaseutututkija Ritva Pihlaja.

Ritva Pihlaja perää arvokeskustelua ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Maaseutua ei pidetä elävänä vannomalla kilpailun nimiin tai mittaamalla kaikki rahassa. Alueiden eroja ei oteta huomioon.

Kuntien rooli ei ole enää tuottaa palveluja, vaan järjestää niitä. Maaseutukunnat joutuvat talousvaikeuksissaan karsimaan palveluja, eikä niiden tuottaminen houkuttele yrityksiäkään, koska toiminta ei ole kannattavaa pitkien etäisyyksien ja vähäisen väestöpohjan vuoksi. Ratkaisuksi tarjotaan kolmatta sektoria, jolle sälytetään vastuuta mm. liikuntapalveluista, nuorisotyöstä ja vanhuksista.

- Pitää kuitenkin kysyä, mitkä ovat kolmannen sektorin mahdollisuudet vastata tähän. Myös järjestöväki ikääntyy, aktiivisia toimijoita on vähän eikä palvelujen tuottaminen välttämättä edes kiinnosta maaseudun järjestöjä.

Mitkä kolmannen sektorin palvelut?

Pihlajan mukaan kolmas sektori on suosittu aihe juhlapuheissa, mutta siitä puhutaan epämääräisesti. Hän kaipaa tarkempaa määrittelyä mitä oikeastaan halutaan ja millä ehdoilla.

- Miten yhdistykset voisivat hoitaa asioita, joiden edessä kunta ja yritykset nostavat kädet pystyyn? ihmettelee Pihlaja.

Perinteinen naapuriapu ja pienet auttamiset, joita tehdään vapaaehtoisvoimin toimivat yhä maaseudulla. Mutta kun kyse tulee säännöllisistä ja jatkuvaa sitoutumista vaativista palveluista, kuten kotonaan asuvan vanhuksen päivittäisestä auttamisesta, niin se edellyttää palkattua työvoimaa, vaikka palvelut tuottaisi kolmas sektori.

- Vapaaehtoisvoimin ei tällaisia palveluja hoideta, varsinkaan harvaan asutulla maaseudulla, toteaa Pihlaja ja viittaa tekemäänsä tutkimukseen.

Sama on tilanne tietoliikenneyhteyksien kehittämisessä, vesihuollossa ja postin palveluissa. Niitäkin vähennetään tai sälytetään maaseudun yhteisöjen harteille.

Pihlajan tutkimuksessa ”Kolmas sektori maaseutukunnissa” kolmannen sektorin tärkeimmiksi rooleiksi todettiin sosiaalisen pääoman vahvistaminen eli perinteinen yhdistystoiminta, esimerkiksi yhteisten tapahtumien, juhlien, harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien järjestäminen. Toinen tärkeä asia oli paikallisen identiteetin ja lähidemokratian vaaliminen.

- On tärkeää, että kunnat tukevat tällaista järjestötoimintaa kuuntelemalla ja ottamalla huomioon kylien tarpeet ja ajatukset. Pienilläkin kannustimilla voidaan osoittaa, että toimintaa arvostetaan.

Holhottu maaseutu

Ritva Pihlaja haluaa heittää pallon valtakunnan tason päättäjille ja hallinnolle, jotka luovat lainsäädäntöä ja soveltavat sitä kaupunkien näkökulmasta. Myös kunnissa on paljon opeteltavaa siinä, miten ne kilpailuttavat palvelujen tuottajia. Paikallisuuden arvoa ei osata eikä uskalleta korostaa, ja palveluja myyvien suurten yritysten ylivoimainen juridinen asiantuntemus pelottaa.

- Kun isot valtakunnalliset yritykset voittavat mm. terveydenhuollon ja ruokahuollon kilpailutukset, paikalliset toimijat kuihtuvat pois.

Tähän mennessä maaseudun kuntakeskukset ovat olleet turvassa oman päätöksenteon vuoksi. Kuntien yhdistymisessä niistäkin monista on tullut sivukyliä.

- Paikallisvaikuttaminen tarvitsee uusia muotoja ja toimintatapoja. Kainuussa on tästä hyviä toimivia esimerkkejä, sanoo Pihlaja.

Suomessa on myös unohdettu EU:n subsidiariteetti-periaate, jonka mukaan asiat tulee ensisijaisesti ratkaista paikallisella tasolla. Tosin ei Euroopan unionissakaan kaikin osin periaatteessa pysytä.
Hallinnon luottamus maallikoiden osaamiseen tuntuu kadonneen.

- Kyläjuhlissa ei saa paistaa edes lettuja, jos ei ole hygieniapassia, Ritva Pihlaja antaa esimerkin.

Ritva Pihlaja toteaa, että moni pyytää tutkijalta ratkaisuja, jotka avaisivat sen sinisen taivaan. Niitä on kuitenkin vaikea antaa.

- Asiantuntijuutta on niin monenlaista. Kyläläiset ovat maaseudun arjen asiantuntijoita, ja heitä tulisi kuunnella tarkalla korvalla.

Irma Peltola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti