MaaseutuPlus

Pääkirjoitus Maaseutu Plus 4/2010: Yhteisvastuuta ja demokratiaa

2010-10-15T00:57:00.000-07:00

Maaseudun ihmiset ovat alkaneet herätä havaintoon, että palvelut ja hallinnon rakenteet ympärillä rapisevat, jopa niitä tietoisesti vähennetään. PARAS-hankkeen ympärille kiedotut "leveät hartiat" -retoriikka pitää paikkansa tietyissä kysymyksissä, mutta pääosin arkisen elämän toiminnot ja lähipalvelut eivät kehity rakenteiden räpistelyssä, vaan ne uhkaavat taantua ja hävitä.

Yhteiskunta muuttuu, eikä muutokseen pidä suhtautua vain vastustavasti. Sen sijaan on saatava liikkeelle voimakkaita pyrkimyksiä uusien menettelytapojen rakentamiseksi. Niitä ei tehdä yksinomaan valtionhallinnon päätöksillä, kuntien toiminnalla tai paikallisyhdistysten aktiivisuudella. Kaikkia tarvitaan yhteisvastuuseen. Tässä sitä onkin poisoppimista, sillä vieläkin jankutetaan realiteetteihin nähden yliampuvasti kunnan järjestämisvastuuta ja peräänkuulutetaan entisiä työnjakoja. Silloin kun kansalaiset, asukkaat, näkevät, että palvelut loittonevat, heikkenevät tai poistuvat, on oikeus ja velvollisuus löytää uusia ratkaisuja yritystoiminnan tai kansalaistoiminnan piiristä. Tutkijat ovat jo kauan nähneet, että julkinen valta vetäytyy osittain vastuustaan. Vastaus kielteiseen prosessiin ei ole kunnan vastuun jatkuva toistaminen.

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä, Suomen Kylätoimintayhdistys, kunnat ja Suomen Kuntaliitto, seurakunnat ja Kirkkohallitus, Maaseudun Sivistysliitto sekä Maaseutuverkostoyksikkö ovat käynnistäneet laajan Voimistuvat kylät -kampanjan maaseudun kehittämismekanismien voimistamiseksi. Ytimessä on kunnan, seurakunnan ja niiden alueilla toimivien kylien yhteistyön ja työnjaon kirkastaminen. Kylien ja kunnan suhde on järjestettävä. Nyt se on vielä liian vetelällä tolalla!

Kampanjan valmistelu on törmäyttänyt monenlaisiin näkemyksiin. Hyvin yksimielisesti on todettu, että tämän sisältöinen kampanja osuu ajallisesti todelliseen saumaan. Sen sijaan vastaan on noussut myös epäileviä näkemyksiä, eritoten kyliä kohtaan. Useimmiten kyseessä on asiantuntemattomuus sekä pyrkimys pitää kiinni entisistä valtarakenteista. Viimeksi mainittua on syytä ihmetellä, sillä eihän kampanjassa ole valtarakenteiden muuttamisesta kysymys. Esimerkiksi kunnallishallinnolla on edelleen sama valta, vaikka kylien asiat järjestettäisiinkin paremmin kuin nyt. Kampanjalla on tehtävää tunkkaisten asenteiden tunkemisessa maan rakoon.

Tietysti viimeinen pisara kampanjoinnille ja kansalaistoiminnan aktivoitumiselle ovat olleet monikuntaliitokset. Niihin on tähän asti liittynyt kovin vaatimattomasti - toisiin ei ollenkaan -pyrkimystä kuulla kansalaisia eli järjestää nk. aluevaikuttaminen kylistä kuntaan ja päinvastoin. Sen verran on jo saatu kokemuksia, että on nähtävissä, miten prosessia tulee parantaa. Aluelautakunnat tai -toimikunnat tai vastaavat eivät ole mitään kunnallishallinnon sisäisiä lobbareita, vaan itsenäisiä toimijoita jotka tulee saattaa kunnan kanssa neuvottelu- ja sopimusmenettelyn piiriin. Tavoite merkitsee kansalaistoimijoiden organisoitua yhteistyötä voimien kokoamiseksi ja tavoitetason nostamiseksi. Kunnissa tarvitaan ennen kaikkea ymmärrystä ottaa käyttöön paikallistoimijoiden aktiviteetti. Tästä nimenomaan on kysymys. Kyse on myös siitä, että tulevaisuudessa on saatava yhteiseen alueelliseen ja paikalliseen kehittämiseen omia varoja nykyistä enemmän, kun verotustie ei ole enää käytettävissä. Silloin tarvitaan tasa-arvoisempaa, sujuvampaa ja tuloksellisempaa menettelyä kuin mitä edustuksellinen demokratia tällä hetkellä tarjoaa. Kampanjajuna on lähtenyt liikkeelle!

Eero Uusitalo

Lähidemokratia - miten eteenpäin?

2010-10-15T00:53:00.000-07:00

MaaseutuPlussan tämän numeron teemana on lähidemokratia. Aihe on esillä läpi lehden käytännön esimerkein (Liminka, Somero, Facebook nästa), asiantuntijoiden arvioissa (Kuntaliitossopimuksen arviointi, Voimistuvat kylät -kampanja, Lähidemokratia ja EU, Kyläkokemuksia) sekä teoreettisimmissa tarkasteluissa (Samhälle och samhörighet, Representativ demokrati, Voisiko kuntaliitoksesta syntyä jotain uutta).

Kuntaliitossa on tehty mielenkiintoinen alueellisen vaikuttamisen valintatyökalu. Perustuen 20 esimerkkiin työkalun avulla voi pohtia, miten eri aluetoimikunnat, lähineuvostot, aluelautakunnat, yhteistyöryhmät, aluejohtokunnat ja niin edelleen eroavat toisistaan:
- Vaikutetaanko alueen palvelutasoon ja palveluiden saatavuuteen, koordinoidaanko itse joitakin palveluja?
- Voiko toimikunta vaikuttaa asumiseen, kaavoitukseen, maankäyttöön, liikenneratkaisuihin ja ympäristönsuojeluun?
- Valitaanko osallistujat puolueista, kylien kokouksissa tai yhdistyksistä?
- Ovatko osallistujat kokouskohtaisia, pysyviä esimerkiksi valtuustokauden ajan vai teemakohtaisesti vaihtelevia?
- Kannustetaanko pienten lasten vanhempia, maahanmuuttajia ja nuoria osallistumaan?
- Tehdäänkö yhteisiä lausuntoja vai kerätäänkö moniäänisiä näkökulmia?
- Kuka asetta tavoitteet ja säännöt?
- Mikä on virkamiesten rooli toimikunnissa? Onko kokouksissa virkamiehiä?
- Osallistutaanko koko kunnan strategiatyöhön?
- Ovatko kokoukset suljettuja vai avoimia?
- Onko toimikunnalla resursseja toimia, esimerkiksi sihteeri tai aluekoordinaattori?
- Onko toimikunnalla valtaa jossakin kysymyksissä?
- Ulottuuko toiminta tasavertaisesti niin kaupungin kuin maaseudun alueille?
Onnistuneimpia kokeiluja ja aloitteita ovat ehkä ne, joissa alueen järjestöjen ääni kuuluu ja joissa yhdessä määritellään tavoitteita, kirjoitetaan ohjelmia, tiedotetaan ja toimitaan. Toinen ääripää on valtuuston nimeämä lausuntoautomaatti, joka ei itse pääse määrittelemään ohjelmaansa ja jolle ei ole annettu juuri mitään valtaa eikä varoja.

Hyviä esimerkkejä on jo olemassa. Kylien yhteistyöstä on innostavia juttuja tässä lehdessä. Lappeenrannan alueraadit saavat hyvät arvosanat alueen kyläasiamieheltä Marja Jussilalta:

– Raateihin kuuluu koko alue sekä maaseutu että kaupunkialueet. Raadit kokoontuvat määräajoin ja raatien alueille on laadittu kehityssuunnitelmat. Kaupungin johto kuuntelee näitä raateja ja alueilla järjestetään yleisötilaisuuksia.

Ilman lähidemokratiaa ja muuta suoraa demokratiaa suurenevien kuntien asukkaat jäävät etäälle päätöksenteosta, heidän mielenkiintonsa yhteiskunnallisia asioita kohtaan vähenee ja asukkaiden panos kunnan kehittämisessä jää vähäiseksi.

Toinen vaihtoehto on aktiivinen kansalaiskunta, joka huolehtii toimivasta yhdistyselämästään, antaa päätöksentekovaltaa paikallistasolle, tiedottaa avoimesti, keskustelee ja kannustaa. Väittäisin, että tällaisen kunnan asukkaat oppivat myös toimimaan vastuullisesti ja kunnioittamaan muidenkin kuin omien alueidensa tarpeita.

Keskustelu jatkuu muun muassa Voimistuvat kylät -kampanjan tilaisuuksissa ja MaaseutuPlussan palstoilla. Lähivaikuttamisen teemat voidaan nostaa myös ensi kevään eduskuntavaalien keskusteluun!

Henrik Hausen

Pirja Peltomäki Sytyn tiedottajaksi

2010-10-15T00:50:00.000-07:00

VTM Pirja Peltomäki on aloittanut Suomen Kylätoiminta ry:n määräaikaisena tiedottajana ja MaaseutuPlus-lehden toimitussihteerinä 1.9.2010 alkaen.

Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa suunnittelijana maa- ja metsätalousministeriössä, projektipäällikkönä Suomen Kylätoiminta ry:ssä sekä toimittajana Maaseudun Tulevaisuudessa. Sytyn palkkalistoilla hän oli 2006–2007 TOIMI-hankkeessa (Maaseudun sirpaleisten töiden kokoaminen yhteen – välittäjäorganisaatiohanke).

Sytyn työntekijöiden yhteystiedot >>>

Kyläyhdistysten ja kyläparlamentin vuosi Limingassa

2010-10-15T00:48:00.000-07:00

Lue Nina Kurunlahden raporttia Maaseutu Plussan numerosta 4/2010!

Miksei kukaan auttanut Osmoa?

2010-10-15T00:43:00.000-07:00

Kuntaliitossopimuksen maaseutuvaikutusten arviointia työpajassa

Joukko päijäthämäläisiä maaseudun kehittäjiä joutui ihmettelemään Lahden seudun UusiKunta liitossuunnitelmien maaseututietämyksen kapeutta kokoontuessaan 16.8. Lahdessa. Sekä poliittisessa sopimuksessa että yhdistymissopimuksessa on kohtia, joiden kirjoittamisessa kuntaliitosselvittäjä Osmo Soininvaara olisi tarvinnut kosolti apua. Esimerkiksi maaseudun kaavoituksen, asumisen ja elinkeinotoimintaan liittyvät asiat ovat maaseudulla paljon monimuotoisemmat kuin mitä sopimuksen sanamuodoista voidaan lukea. Kaikki kunnan osat tuovat kokonaisuuteen erilaisia voimavaroja, ja ne tulisi tunnistaa jo liitossopimuksessa.

Lahden seudun kuntaliitossopimuksen maaseutuvaikutusten arviointi toteutettiin Kylä välittää -hankkeen aloitteesta asiantuntijatyöpajassa. Työpajaan osallistuneet päättäjät ja virkamiehet sekä maaseudun ja kylien kehittäjät koko maakunnan alueelta kävivät yhdessä läpi liitossopimuksia. Työkaluna oli Suomessa uusi työkalu: maaseutuvaikutusten arviointi. Työpajan ohjaajina toimivat aluekehittämisen professori Hannu Katajamäki Vaasan yliopistosta, ylitarkastaja Hanna-Mari Kuhmonen maa- ja metsätalousministeriöstä ja erityisasiantuntija Christell Åström Kuntaliitosta. Tilaisuuteen osallistui kaikkiaan lähes 20 henkilöä.

Missä maallemuuttaja haluaa asua?

Yhteen ääneen työpajassa todettiin, että yhdyskuntarakenteen kuvauksessa näkyy kaupunkilainen ajattelutapa: kylä ja asumismaaseutu keskittyvät kirkonkyliin, ja muu alue on ”pistäytymismaaseutua”.

Lähtöoletus, jonka mukaan muuttoliike suuntautuu vääjäämättä kuntakeskuksiin, ei pidä paikkaansa. Todellisuudessa ihmiset haluavat muuttaa oikealle maaseudulle, asua väljästi, niin että naapuri näkyy, mutta verhoja ei tarvitse vetää kiinni. Kuntakeskukset eivät enää ole vetovoimaisia, vaan enemmänkin vaarassa näivettyä; sen havaitsee helposti selaamalla kiinteistömyynnin hintapyyntöjä. Taajamiin ja haja-asutusalueelle tarvitaan erilaista otetta maankäytön suunnittelussa, sillä alueet ja niiden tarpeet ovat erilaiset.

Aluelautakunnat – sittenkin salaliitto?

Aluelautakuntien määrittely vanhan kuntajaon mukaan oli helppo ratkaisu, johon Soininvaarakaan ei ollut tyytyväinen. Työpajassa todettiin, että toiminnallinen aluerajaus olisi ollut mahdollista tehdä, eikä se olisi ollut liian hankala.

Lahden kaupunkialueelle ei nimetty aluelautakuntia. Tämä näyttää siltä, että vastinparin puuttuessa myös maaseudun aluelautakunnat saavat väistyä kolmen vuoden kokeiluajan jälkeen. Tilannetta olisi tasapainottanut, jos Lahteen olisi nimetty esim. kolme aluelautakuntaa.

Lisäksi todettiin, että edustuksellisen demokratian kapeneminen luo tilaa osallistavalle demokratialle. Mitä kauempana hallinto on, sitä vapaammin voidaan toimia paikallistasolla.

Kansalaisjärjestöt ja kylätoiminta – rooli puuttuu tai vanhakantainen

Sopimustekstissä kolmas sektori näyttäytyy vapaaehtoistoimijana, joka hakee avustuksia aluelautakunnilta. Todellisuudessa yhdistyspohjalta hoidetaan laajaa palvelutoimintaa niin kirkon-, maaseutu- kuin kaupunkikylissäkin. Kunnilla on järjestämisvastuu, mutta ei tuottamisvastuu ja tämä tekee tilaa yhteiskunnallisille yrityksille palvelutuotannossa.

Työpajan osallistujia hieman hymyilytti yhdistymisselvittäjien olematon tietämys maaseudun elinkeinopolitiikasta; maaseudulla asuu muitakin kuin viljelijöitä ja metsänomistajia. Tässä ovat selvästi eväät loppuneet. Uuden teknologian mahdollistamat luovan työn ja suunnittelun tehtävät, mikro- ja palveluyrittäjyys ansaitsisivat tulla mainituksi turismin ja loma-asutuksen projektien rinnalla.

Tulokset esiin seminaarissa

Soininvaaran sopimusesitykset kaatuivat kunnallisissa kansanäänestyksissä ja mielipidetiedusteluissa sekä sitten myös kuntien valtuustoissa. Hannu Katajamäki esitteli sopimusluonnosten maaseudun vaikutusarvioita Voimistuvat kylät -kampanjan aluetilaisuudessa Asikkalassa 3.9. Seminaarissa kannatettiin melko laajasti kuntien yhteistyöneuvottelujen jatkamista.

Maaseutuäänen kuuleminen on jatkoneuvottelujen aikana aivan keskeistä. Maaseutuvaikutusten arvioinnin työkalu tulee pakata neuvottelijoiden työkalupakkiin, ja sen käyttöön tulee kaikkien päättäjien paneutua.

Liisa Helanto

Lähidemokratiaa Somerolla - kyläaktiivit tuovat ääntään kuuluville

2010-10-15T00:38:00.000-07:00

Somerolla lähidemokratia on saanut uusia toimintamuotoja. Someron kylien neuvottelukunta kokoaa kylävaikuttajia yhteen ja kehittää kylien toimintaa. Kylien asioita saadaan myös kaupungin tietoon kylien neuvottelukunnan avulla.

Someron kylät osallistuivat yhteiseen maaseudun kehittämishankkeeseen, jonka avulla parannettiin kylien ja kaupungin välistä yhteistyötä. Hankkeen aikana laadittiin kymmenelle kylälle omat kyläsuunnitelmat, joilla kartoitettiin kylien ominaispiirteitä, kehittämistavoitteita sekä markkinointiarvoa.

Kyläsuunnitelmat-hankkeen koordinaattorina toimi Lounais-Someron kyläyhdistys ry:n puheenjohtaja Anne Heino. Hän kertoo, että kyläsuunnitelmat ovat olleet erittäin käytännönläheinen tapa vaikuttaa kylien aktiivisuuteen: ”Kyläsuunnitelmilla kartoitettiin kylien tarpeita ja tuotiin esille kehitettäviä asioita. Kaikki alkoi, kun kyläkouluja oltiin menettämässä ja kyläaktiivit päättivät yhdessä työskennellä asioidensa puolesta. Kyläyhdistysten toiminta aktivoitui hankkeen aikana ja tehdyt kyläsuunnitelmat ovat johtaneet moniin käytännön parannuksiin aina jätevesisuunnitelmista erilaisten kylätapahtumien järjestämiseen. ”

Kyläsuunnitelmat edistävät lähidemokratiaa, koska ne antavat kyläläisille oivan mahdollisuuden vaikuttaa alueensa kehitykseen. Taulukkomalliset kyläsuunnitelmat ovat erittäin käytännönläheinen työkalu, joilla saatiin listattua paperille eri kylien tarpeet. Nyt ne voidaan ottaa huomioon myös kaupungin päätöksenteossa. ”Kyläsuunnitelmien käytölle kaupungin toiminnassa haetaan yhä hyvää käytäntöä. Vielä tarvitaan pohdintaa siitä, miten kyläsuunnitelmat voidaan oikeasti jalkauttaa kaupungin organisaatioon. Meidän kyläaktiivien pitää jatkaa aktiivista työtämme, jotta asiamme otetaan huomioon”, sanoo Heino.

Kaupunki kannustaa

”Kaupungin suunnalta on suhtauduttu erittäin positiivisesti kylien aktivoituneeseen toimintaan. Suhtautumiseen on tietenkin vaikuttanut se maakunnallinen huomio, jota Somerolla tehty työ on kerännyt”, Heino kertoo. Kyläsuunnitelmien käsittely käytännössä on kuitenkin haastavaa, ja kehitettävää riittää, jotta kyläsuunnitelmat voitaisiin ottaa huomioon kaupungin organisaation eri haaroissa. Somerolla on huomattu, että kylien toiminnan kehittäjäksi ja niiden edun ajajaksi tarvittaisiin pitkäaikaisempi toimija, eli esimerkiksi kyläasiamies tai kyläyhdyshenkilö. Hankkeen jälkeinen kehitystyö kylillä jää nimittäin kesken, ellei joku aktivoi kyläyhdistyksiä toimimaan.

Someron kylien neuvottelukunnassa toimii aktiivisesti kymmenkunta kyläyhdistystä. Kylien neuvottelukunnan kokouksiin ovat kuitenkin kaikki somerolaiset tervetulleita. Neuvottelukunta tarvitsee uutta verta ja aktiivisia toimijoita, jotta kylien asioita saadaan ajettua kaupungin päätöksenteossa, koska nykyisin kaupungin toimintoja keskitetään yhä enemmän. Haja-asutusalueiden kylät kaipaavat siis omaa edustajaansa, jotta heidätkin otettaisiin huomioon päätöksenteossa.

Osa kylien neuvottelukunnan aktiiveista on asunut Somerolla koko ikänsä. Mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä, jotka syntyivät Somerolla ja kävivät muualla opiskelemassa, mutta jotka päätyivät takaisin omaan kotipitäjään. Toiminnassa on mukana myös uusia kyläläisiä. Anne Heino kertookin aina suosittelevansa kylätoimintaa niille, jotka muuttavat Somerolle: ”Kyläyhdistyksen toiminta on hyvä tapa tutustua uuteen naapurustoon. Kylienhän ajatellaan edelleen olevan turvallisia ja viihtyisiä asuinpaikkoja, joista löytyy naapuriapua ja yhteisöllisyyttä.”

Kyläsuunnitelmat-hankkeen loputtua Somerolla on käynnistetty useita muita kehityshankkeita. Nyt käynnissä on esimerkiksi Yhteiset jätevedet -hanke. Kyläsuunnitelmista nousi esille korostunut huoli jätevesien käsittelystä, koska Suomen lainsäädäntö uudistuu ja jätevesiä tulee alkaa käsitellä paremmin. Tämän uuden hankkeen tavoitteena on helpottaa etenkin haja-asutusalueiden jätevesien hoitoa. Kylille yritetään muodostaa osuuskuntia, joilla on omat kyläpuhdistamot tai siirtoviemärit, joilla jätevedet tuotaisiin keskustan puhdistamoon.

Jätevesiä ja kulttuuria

Toinen Somerolla juuri käynnistynyt uusi hanke keskittyy iltamaperinteen herättämiseen. Tarkoituksena on tuoda kylien esiintyjät ja kylähullut esille perinteisiä iltamia järjestämällä. Kylien yhteishenkeä halutaan siis parantaa yhdessä tekemisen avulla. Iltamahankkeen vetäjät aikovat vierailla vuorotellen eri kylissä ja laatia iltamiin esityksen paikallisen värin mukaan. Kylien ja kyläyhdistysten toimintaa halutaan kehittää siis myös kulttuuripuolella, koska nykyisin kylissä järjestetään hyvin vähän kulttuuritapahtumia – kesäjuhliakin järjestetään vain harvoin! Iltamilla voidaan tuoda esille esimerkiksi paikallisia harmonikan soittajia ja runonlausujia.

Eri kylien toiminta on tietenkin erilaista – joissain kylissä kyläyhdistys on hyvinkin aktiivinen. Esimerkiksi Someron Kultalassa järjestettiin viime keväänä tanssikurssi ja kesällä lettupidot ja mölkynheittokisa, johon myös muut kyläyhdistykset oli kutsuttu. Anne Heino kommentoikin, että kylien välisen yhteistyön lisääminen on tärkeää: ”Eri kylillä järjestettyjen tapahtumien kautta opimme tuntemaan muita aktiivisia toimijoita paremmin ja opimme toistemme toiminnasta. Hankkeet luovat tärkeitä edellytyksiä kylien toiminnan kehittämiseen, mutta kyläyhdistysten jäsenien ja hallitusten aktiivisuus on kylätoiminnan virkeydelle tietenkin kaikkein tärkeintä.”

Kylien neuvottelukunnan toiminta ja kyläsuunnitelmat -hanke aktivoivat kyläyhdistyksiä ja loivat kyläläisille mahdollisuuden vaikuttaa kaupungin toimintaan jo strategiavaiheessa. Jatkossakin kyläläiset toivovat voivansa vaikuttaa tuleviin muutoksiin jo ennen päätöksentekoa, jotta heidän tarpeensa huomioidaan. Kylien neuvottelukunnan toiminta on siis ollut erittäin hyödyllistä, mutta toiminnassa on vielä paljon kehitettävää. Kylien asiaa pitää tuoda koko ajan esille. Jos sitä työtä ei kukaan tee, haja-asutusalueet hiljenevät.

Minna Valtari

Voimistuvat kylät -kampanja pyörähti käyntiin Asikkalassa

2010-10-15T00:19:00.000-07:00

Voimistuvat kylät -kampanja pyörähti käyntiin Asikkalassa

Voimistuvat kylät -kampanjan pääteemana on kylien ja kuntien yhteistyön uudelleen järjestäminen. Lisäksi kampanjan seminaaritilaisuuksissa käsitellään paikallisia teemoja. Päijänne-Leaderin ja Etpähän alueiden tilaisuudessa 3.-4.9. pohdittiin paikallista identiteettiä varsin monipuolisesti. Aihe oli erittäin ajankohtainen, koska alueella oli meneillään suuri kuntaliitosneuvottelu Lahden ja Heinolan alueiden kuntien kesken.

Professori Hannu Katajamäki oli osallistunut Lahden ja Heinolan seutujen kuntaliitossuunnitelman maaseutuarviointiin. Hän kiitti sitä, että suunnitelmassa on käsitelty myös paikallisdemokratiaa. Plussaksi hän laskee sen, että kaavailluille aluelautakunnille annettaisiin valtaa esimerkiksi maankäyttöön liittyvissä asioissa. Pitkä miinusmerkki tulee siitä, että kylätoiminnan ja paikallisten toimintaryhmien merkitystä ei ole käsitelty lainkaan. Muutenkin käsittely on pintapuolista.

– Myös maaseudun palvelujen asioita on jäänyt käsittelyn ulkopuolelle. Julkinen liikenne pitää ulottua muuallekin kuin kirkonkyliin, nuoretkin kaipaavat palveluja, lukio- ja muu kouluverkko on tärkeä kysymys.

– Maaseutu on muutakin kuin kauniita maisemia, matkailua, maataloutta ja bioenergiaa. Maaseudun elinkeinoja on tutkittu paljon viime vuosina, mutta selvittäjät ovat luottaneet enemmän mutu-tietoon kuin tutkimuksiin.
Katajamäki ehdotti, että kuntaliitosten jälkeen eri liitosjärjestelyjen maaseutuvaikutusten arviointi nostetaan jatkuvaksi tehtäväksi, esimerkiksi yksi entinen kunnanjohtaja voisi keskittyä tähän.

Toiseksi hän vaati, että aluelautakuntamalli kootaan uudestaan. Aluelautakuntia pitää olla koko alueella ja toiminnallisten alueiden eikä vanhojen kuntarajojen mukaisesti. Lautakuntien toimivaltaa pitää lisätä, ja jäsenten nimeämisen pitää tapahtua suoralla demokratialla eikä valtuuston päätöksellä.

Tarkemmin seminaarista ja muista puheevuoroista Maaseutu Plusassa 4/2010

Tiedot kampanjan seuraavista koulutuksista >>>

Vihtijärvi on Vuoden kylä!

2010-10-14T23:58:00.000-07:00

Kun saavun valtakunnalliseen Vuoden kylään Uudenmaan Vihdissä, on kirkas syyspäivä. Koulun pihassa on jo käynnissä jalkapallomatsi ja muuta toimintaa, vaikka kello on vasta 9. Koulu sijaitsee kauniisti samalla kukkulalla kuin hautausmaa ja kappeli, ympärillä on metsää. Päiväkoti ja juhlatalo Yliseppä ovat alempana ja tien toisella puolella leviää peltoaukea ja järvi. Mielestäni on hienoa, että vain 50 km Helsingistä löytyy aitoa maaseutua ja 41 oppilaan virkeä kyläkoulu!

Vastassani on kolme innokasta kylän kehittäjää: kyläyhdistyksen puheenjohtaja Anu Kuusela, hallituksen jäsen Eija Sinikka Jokinen ja kylähankkeen koordinaattori Kaarina Pullinen. Kylässä on meneillään monenlaista kehittämistoimintaa. Heti aluksi käymme kyläkoulun yläkerrassa, johon parhaillaan kunnostetaan kylätaloa eli yhteisiä kokoontumistiloja: olohuone, keittiö, suihkut ja kyläyhdistyksen toimisto.

Koulun saatiin pelastettua rohkealla hankkeella. Rakennuksessa oli kosteusongelma, ja koulu joutui siirtymään ahtaaseen ulkorakennukseen vuonna 2002. Kunnan laskelmien mukaan rakennus oli liian kallis kunnostaa. Kyläyhdistys kuitenkin teetti oman suunnitelman, jonka mukaan remontti olisi paljon halvempi. Sitten monen mutkan jälkeen saatiin koulu ostettua kyläyhdistykselle ja rahaa lainattua remonttiin.

”Jos haluat lapsesi lähikouluun, voit joutua rakentamaan sen itse”

Koulu sinnitteli ulkorakennuksessa ja vuonna 2009 se pääsi muuttamaan uusittuihin tiloihin, jotka kunta vuokraa kyläyhdistykseltä. Koulussa on 41 oppilasta ja 2 opettajaa. Koska oppilasmäärä on vakaa, kyläläiset neuvottelevat nyt kunnan kanssa kolmannen opettajan saamisesta kouluun. Paikallislehden kolumnisti ehdotti jo uutta matkailumainosta kunnalle: ” Tervetuloa köyhään Vihtiin! Jos haluat lapsesi lähikouluun, voit joutua rakentamaan sen itse.”

Vanhempainneuvosto järjestää koululaisille iltapäivätoimintaa. Senkin rahoittaminen oli ensin työlästä, kun rahat tulivat osittain kunnalta ja osittain säätiöiltä ja muualta. Nyt raha jokapäiväiseen iltapäivätoimintaan ja viikoittaiseen kerhotoimintaan tulee Ely-keskukselta. Lisäksi pyöritetään bändikerhoa aivan omana toimintana.

Koulun vieressä on päiväkoti. Se rakennettiin ensin monitoimitaloksi, mutta lapsimäärän kasvaessa muu toiminta on saanut väistyä. Seinät ovat hieman haalistuneet ja naiset miettivät jo maalaustalkoiden järjestämistä, jollei kunta kohta hoida homma kuntoon.

Myös vanhemmista ikäluokista pidetään huolta. Laulaja ja luomuviljelijä Eija Sinikka Jokinen palkittiin aiemmin tänä vuonna toimittuaan 13 vuotta palvelukotiyhdistyksen puuhanaisena. Yhdistys järjestää säännöllisesti toimintapäiviä, retkiä ja muuta toimintaa vanhuksille, ensin monitoimitalossa ja nykyään kappelissa.

Osana Kaarina Pullisen koordinoimaa kylähanketta on jo lisätty tiedotusta ja myös kyläsuunnitelma vuodelta 2004 päivitetään. Hankkeeseen saadaan paikallisen toimintaryhmän Ykkösakselin rahoitusta.

Uudet asukkaat hyvin mukaan toimintaan

Tontteja kylässä ei ole tarjolla yhtä paljon kuin olisi kysyntää. Elävä kylä kohtuullisen matkan päässä Helsingistä houkuttelee. Maankäytön suunnitteluun olisi ehkä pitänyt ryhtyä aikaisemmin, pohtivat kylän kehittäjänaiset. Uusi osayleiskaava ja lisää tontteja on tulossa, mutta kunnan tärkeysjärjestyksen kärjessä tämä hanke ei ole.

– Haluaisimme osallistua kaavoitukseen: jos asukkaat saadaan mukaan alusta alkaen, niin kaavan toteutuminenkin on sujuvampaa, kyläaktivistit toteavat.

Kylä on ollut onnekas sikäli, että vuokra-asuntoja on ollut tarjolla kylän nuorille perheille, muualta muuttaville ja vanhuksille. Hiiskulan kartano on kunnostanut monia talojaan ja mökkejään ja vuokraa niitä.

1980-luvulla kuntakin oli aktiivinen, se osti kartanolta tonttimaata ja myi kuusi tonttia lapsiperheille. Se oli tärkeä piristysruiske koululle, jonka oppilasmäärä silloin oli laskussa.

Nyt kylään on perustettu vesiosuuskunta ja rakennettu vesijohto ja viemäriä. Se on osaltaan vilkastuttanut myös tonttikauppaa ja rakentamista. Kylän kotisivuilla on toimiva kiinteistöpörssi.

Kylän elinvoiman ylläpitäminen on tärkeää myös joukkoliikenteen säilymisen kannalta. Kylästä on hyvät linja-autoyhteydet eri suuntiin. Vuoroliikennettä on noin kerran tunnissa ja lisäksi kylällä kiertää 11 hengen asiointitaksi.

– Aika suurella osalla muuttajista on siteitä kylään. Monella on myös lapsia, jolloin heitä tapaa perhekerhossa, kertoo Kaarina Pullinen. Muistan myös kun muutin tänne vuonna 1998: oli todella mukavaa, kun naapurit heti toivat kaalia ja lanttua. Muutin tänne Espoosta, jossa myös viihdyimme, mutta ei siellä tällaista lähiyhteisöä ollut.

Kylässä toimii monia yhdistyksiä. VPK:lla on iso seurantalo, jossa järjestetään tansseja, Martoilla, urheiluseura Uhkalla ja Kappelikuorolla on omaa toimintaa. Kyläyhdistys toimii tiedottajana ja yhteistyölinkkinä kunnan suuntaan.

Kyläyhdistys rahoittaa toimintansa kesäisin auki olevan kirpputorin tuotoilla, joulukorttien myynnillä ja kahvituksilla. Vuosittainen kylälehti jaetaan joka kotiin ja siihen saadaan hyvin mainoksia – se on ilmestynyt jo 1996 lähtien. Kylän yritysten kanssa on yhteistyötä, esimerkiksi juhlatila Yliseppä on maksutta kyläyhdistyksen käytössä. Tarpeen mukaan on kerätty rahaa esimerkiksi kouluprojekteihin.

Kaiken kaikkiaan kylän naistroikka luottaa tulevaisuuteen. Helsinkiläisillä on paljon yhteyksiä maaseudulle ja kiinnostus myös elävää maaseutua kohtaan on siellä yleisempää kuin ehkä ensin ajattelisi.

Henrik Hausen
-----------------------------------------------

Vihtijärvi
- 28. valtakunnallinen Vuoden kylä.
- 500 asukasta.
- Koulussa 41 oppilasta, 2 opettajaa, oma keittäjä ja kouluavustajia.
- Etäisyys kunnan keskustasta 30 km, Helsingistä 50 km.
- Kotisivun hakemistossa 30 oman kylän yritystä.
- Kylähistoriikki ”Vihdin kruunu”.
- Kylälehti Vihtijärveläinen kerran vuodessa.
- Kotisivu www.vihtijarvi.fi

Juhlaseminaari kokosi paikallistoimijat

2010-10-14T14:56:00.000-07:00

Kylä-, Leader- ja muut paikallistoimijat kokoontuivat Pieksämäelle 28.–29.8. Päivillä oli ohjelmassa niin kyläretkiä kuin keskusteluja, luentoja ja kulttuuriohjelmaa.

Päivät käynnistyivät lauantaina kyläretkillä: toinen täysi linja-autollinen tutustui Venetmäen ja Paltasen kylien toimintaan sekä matkailutilaan ja entiseen juna-asemaan rakennettuun kylätaloon. Häkkilän tila oli juhlakatettu myöhemmin samana päivänä vietettäviä häitä varten ja kyläpäällikkö Terho Häkkinen kertoi kylän aktiivisesta toiminnasta. Yhteistoiminnalla kehitetään niin matkailua kuin oman kylän turvallisuutta: kylän on perustettu vapaaehtoinen hälytysrinki.

Paltanen on pieni kylä, joka on perustanut kylätalon entiseen juna-asemaan. Toiminta on monipuolista.

Myös toinen linja-auto oli täynnä ja sillä päästiin tutustumaan vuoden 2008 vuoden kylän Siikamäki-Peiposjärven asukkaisiin, kyläkouluun, päivähoitoon, seurantaloon, metsäkouluun, kauppaan ja monipuoliseen yritystoimintaan. Asta-myrskyn jäljet näkyivät maastossa.

Virpi Kuvaja-Köllner DIAK-ammattikorkeakoulusta kertoi mielenkiintoisesta eKylä-hankkeesta. Hankkeessa eri maiden toimijat ja yritykset kokeilevat sähköisiä palveluja, joiden avulla parannetaan ikääntyneiden toimintakykyä ja elämänlaatua. Sähköisten innovaatioiden – esimerkiksi terveyden etähallintaan liittyvien laitteiden – lisäksi tarvitaan usein ryhmätapaamisia ja koulutuksia. Tavoitteena on myös kehittää toimivia palvelumarkkinoita maaseudulle. Siikamäki-Peiposjärvi on yksi hankkeen kokeilukylistä.

Paneeli korosti vapaaehtoistoiminnan merkitystä

LOKAALIssa tuli tietenkin esille myös käynnissä olevan Voimistuvat kylät -kampanjan teema kuntien ja kylien välinen suhde. Sytyn puheenjohtaja, professori Eero Uusitalo korosti alustuksessaan, että aluetoimikunnat ja muut lähidemokratian elimet on koottava paikallistoimijoista. Paikallisdemokratian kehittäminen on vielä pahasti kesken. Kokeilut näyttävät tietä, mutta vielä on löydettävä aivan uusia työmuotoja. Paneelikeskustelussa näitä ajatuksia kehiteltiin hyvässä hengessä.

Kansanedustaja Katri Komi (keskusta) kertoi innostavana esimerkkinä Joroisten Kolman kylästä, jossa kylän aktiivisella toiminnalla on säilytetty kyläkoulu ja perustettu ryhmäperhepäivähoito.

Kansanedustaja Olli Nepponen (kok.) kertoi, miten hänen kotikaupunkinsa Mikkeli on muuttunut maaseutukaupungiksi kuntaliitosten myötä. Elävä maaseutu on kaupungin vetovoimatekijä, mutta palvelujen säilyttäminen kylissä ei aina ole helppoa. Nepposen mukaan aluejohtokuntien ja kyläyhdistysten merkitys on kasvussa. Kutsu seminaarin paneeliin oli lähetetty kaikille Etelä-Savon kansanedustajille. Heistä ehti paikalle Komin ja Nepposen lisäksi keskustan Jari Leppä.

Ely-keskuksen yksikön päällikkö Maija Puurunen korosti hänkin kylien vireyttä ja Leader-toiminnan kasvavaa merkitystä. Kyläsuunnitelmia ja kokoontumistiloja tehdään pienillä mutta tärkeillä hankkeilla.

Juhlapuheessaan maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jari Leppä lähti siitä, että maaseutu ei ole Suomelle taakka vaan mahdollisuus. Mahdollisuuksista hän nosti ensimmäiseksi esille maaseutuasumisen, joka houkuttelee monia ja tarjoaa selviä etuja.

Maaseutuvaikutuksia pitää arvioida ja valvoa

Myös elintarviketuotanto, energia, matkailu, hoivapalvelut, luova työ ja kulttuuri ovat Lepän mukaan maaseudun valtteja. ”Vapaaehtoistyö on kansakunnan henkivakuutus” hehkutti kansanedustaja ja Koirakiven nuorisoseuran näyttelijä Jari Leppä. Maaseutuvaikutusten arvioinnin kautta Leppä toivoi saatavan kuriin niitä päättäjiä ja viranomaisia, jotka toimivat hyväksyttyjen maaseututavoitteiden vastaisesti.

Maaseutuvaikutusten arviointi nostettiin esille eduskunnassa maaseutupoliittisen selonteon yhteydessä, ja Leppä lupaa edelleen ajaa tätä tärkeää uutta toimintatapaa. Se tarkoittaa, että kaikissa maaseutuun vaikuttavissa hankkeissa ja suunnitelmissa tarkkaillaan ja valvotaan maaseudun etua.

Kylätoiminnan valtionapu on noussut viime vuosina, ja Leppä totesi tyytyväisenä, että raha on käytetty tehokkaasti ja se on tullut tarpeeseen. Hän myös muistutti, että paikallisessa toiminnassa ei saa unohtaa iloa ja hauskuutta. Esimerkiksi hän mainitsi kyläteatteritoiminnan, joka on niin mukavaa, että hän ei voi olla siitä pois.

Maaseudulla on rikas kulttuuri

Päivien kulttuurianti sai paljon kiitosta: Halkokummun harrastajateatterin musiikkikavalkadi iltajuhlassa sekä Siikamäen sopraanon Eilamaria Leskisen laulu pääjuhlassa.

Elokuvaohjaaja Markku Pölösen esityksessä pääjuhlassa oli sopivasti faktaa ja fiktiota, ja se imaisi pohjoiskarjalaisella aitoudella ja rehevyydellä yleisön mukaan.

– Terveisiä Pohjois-Karjalasta Selkien kylästä! 250 henkilön yhteisö on järjellisesti ymmärrettävä.

Hieman Pölönen provosoi kylätoimijoita: maaseudulla ja kaupungissa asuminen on hänen mukaansa niin erilaista, että maaseutuasumista ei kannata markkinoida kaikille.

Toisaalta hän odottaa että Yhdysvaltojen taloudellisen ylivallan vähentyessä myös arvot tulevat muuttumaan ja itämainen hiljaisuuden arvostaminen ja perinteen kunnioitus voivat olla nousussa. Merkkinä hän mainitsi nuorten roolipeliharrastuksen, jossa eläydytään keskiaikaiseen maailmaan.

Juhlaseminaari huipentui Vuoden kylän ja aktiivisten toimijoiden palkitsemisiin.

Henrik Hausen
---------------------------------

Palkitut, tarkemmin Maaseutu Plus 4/2010:

Vuoden kylä:
Vihtijärvi, katso juttu sivulla 12.

Kunniamaininnat:
Ahlaisten Ylikylä ja Alakylä, Pori
- Uusi kyläsuunnitelma
- Porin ensimmäinen aluepäiväkoti
- Putajan rannan kunnostus ja matkailun kehittäminen
- Kylän markkinointi ja Selkämeren kansallispuiston hyödyntäminen
- www.ahlainen.fi

Nyrölä, Jyväskylä
- Nyrölän Tähtikeskus ja planetaario
- Luontopolulla 5 000 kävijää vuodessa
- Kyläkoulun säilyttäminen
- Talojen kunnostaminen lapsiperheille
- www.nyrola.fi

Vuoden maaseututoimija:
Ritva Pihlaja, Porvoo, katso juttu sivulla 16

Kylätoiminnan tiennäyttäjät:
Johanna Ikola, Lapua
Erkki Kalliomäki, Kauhajoki
Teuvo Sadeharju, Lappajärvi

Vuoden maaseututoimija 2010: Ritva Pihlaja

2010-10-14T14:49:00.000-07:00

- Suomea ei ole koskaan rakennettu näin vahvasti kaupunkien ehdoilla kuin nyt. Aika vihaiseksi tästä kehityksestä tulee, sanoo maaseutututkija Ritva Pihlaja.

Ritva Pihlaja perää arvokeskustelua ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntapolitiikkaa. Maaseutua ei pidetä elävänä vannomalla kilpailun nimiin tai mittaamalla kaikki rahassa. Alueiden eroja ei oteta huomioon.

Kuntien rooli ei ole enää tuottaa palveluja, vaan järjestää niitä. Maaseutukunnat joutuvat talousvaikeuksissaan karsimaan palveluja, eikä niiden tuottaminen houkuttele yrityksiäkään, koska toiminta ei ole kannattavaa pitkien etäisyyksien ja vähäisen väestöpohjan vuoksi. Ratkaisuksi tarjotaan kolmatta sektoria, jolle sälytetään vastuuta mm. liikuntapalveluista, nuorisotyöstä ja vanhuksista.

- Pitää kuitenkin kysyä, mitkä ovat kolmannen sektorin mahdollisuudet vastata tähän. Myös järjestöväki ikääntyy, aktiivisia toimijoita on vähän eikä palvelujen tuottaminen välttämättä edes kiinnosta maaseudun järjestöjä.

Mitkä kolmannen sektorin palvelut?

Pihlajan mukaan kolmas sektori on suosittu aihe juhlapuheissa, mutta siitä puhutaan epämääräisesti. Hän kaipaa tarkempaa määrittelyä mitä oikeastaan halutaan ja millä ehdoilla.

- Miten yhdistykset voisivat hoitaa asioita, joiden edessä kunta ja yritykset nostavat kädet pystyyn? ihmettelee Pihlaja.

Perinteinen naapuriapu ja pienet auttamiset, joita tehdään vapaaehtoisvoimin toimivat yhä maaseudulla. Mutta kun kyse tulee säännöllisistä ja jatkuvaa sitoutumista vaativista palveluista, kuten kotonaan asuvan vanhuksen päivittäisestä auttamisesta, niin se edellyttää palkattua työvoimaa, vaikka palvelut tuottaisi kolmas sektori.

- Vapaaehtoisvoimin ei tällaisia palveluja hoideta, varsinkaan harvaan asutulla maaseudulla, toteaa Pihlaja ja viittaa tekemäänsä tutkimukseen.

Sama on tilanne tietoliikenneyhteyksien kehittämisessä, vesihuollossa ja postin palveluissa. Niitäkin vähennetään tai sälytetään maaseudun yhteisöjen harteille.

Pihlajan tutkimuksessa ”Kolmas sektori maaseutukunnissa” kolmannen sektorin tärkeimmiksi rooleiksi todettiin sosiaalisen pääoman vahvistaminen eli perinteinen yhdistystoiminta, esimerkiksi yhteisten tapahtumien, juhlien, harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien järjestäminen. Toinen tärkeä asia oli paikallisen identiteetin ja lähidemokratian vaaliminen.

- On tärkeää, että kunnat tukevat tällaista järjestötoimintaa kuuntelemalla ja ottamalla huomioon kylien tarpeet ja ajatukset. Pienilläkin kannustimilla voidaan osoittaa, että toimintaa arvostetaan.

Holhottu maaseutu

Ritva Pihlaja haluaa heittää pallon valtakunnan tason päättäjille ja hallinnolle, jotka luovat lainsäädäntöä ja soveltavat sitä kaupunkien näkökulmasta. Myös kunnissa on paljon opeteltavaa siinä, miten ne kilpailuttavat palvelujen tuottajia. Paikallisuuden arvoa ei osata eikä uskalleta korostaa, ja palveluja myyvien suurten yritysten ylivoimainen juridinen asiantuntemus pelottaa.

- Kun isot valtakunnalliset yritykset voittavat mm. terveydenhuollon ja ruokahuollon kilpailutukset, paikalliset toimijat kuihtuvat pois.

Tähän mennessä maaseudun kuntakeskukset ovat olleet turvassa oman päätöksenteon vuoksi. Kuntien yhdistymisessä niistäkin monista on tullut sivukyliä.

- Paikallisvaikuttaminen tarvitsee uusia muotoja ja toimintatapoja. Kainuussa on tästä hyviä toimivia esimerkkejä, sanoo Pihlaja.

Suomessa on myös unohdettu EU:n subsidiariteetti-periaate, jonka mukaan asiat tulee ensisijaisesti ratkaista paikallisella tasolla. Tosin ei Euroopan unionissakaan kaikin osin periaatteessa pysytä.
Hallinnon luottamus maallikoiden osaamiseen tuntuu kadonneen.

- Kyläjuhlissa ei saa paistaa edes lettuja, jos ei ole hygieniapassia, Ritva Pihlaja antaa esimerkin.

Ritva Pihlaja toteaa, että moni pyytää tutkijalta ratkaisuja, jotka avaisivat sen sinisen taivaan. Niitä on kuitenkin vaikea antaa.

- Asiantuntijuutta on niin monenlaista. Kyläläiset ovat maaseudun arjen asiantuntijoita, ja heitä tulisi kuunnella tarkalla korvalla.

Irma Peltola

Pieksämäellä palkittiin kolme pohjalaista tiennäyttäjää

2010-10-14T14:47:00.001-07:00

Pieksämäellä palkittiin kolme pohjalaista tiennäyttäjää
Suomen Kylätoiminta ry palkitsi Pieksämäen Lokaali juhlaseminaarissa kolme kylätoiminnan tiennäyttäjää. Kaikkia yhdistää rehellinen ja uuttera pohjalaisuus.

Kylätoiminnan tiennäyttäjäksi valitulla Johanna Ikolalla Lapualta riittää aikaa ja innostusta kylän ja maakunnan kylätoimintaan. Hän on mukana monenlaisessa kylä- ja perinnetoiminnassa. Ikola on tuonut kotiseutuperinnettä tutuksi erityisesti lapsille ja nuorille. Ränkimäen talomuseon perinneleikkitapahtumissa on käynyt tuhansia lapsia.

– Menneisyyttä ei saa palvoa, mutta lasten on tiedettävä, mistä he ovat kotoisin. Meidän tehtävämme on antaa heille siivet ja juuret, Ikola totesi maakuntalehti Ilkassa (31.8.2010).

Johanna Ikola on Eteläpohjalaiset Kylät ry:n perustajajäsen. Hän on ollut mukana kirjoittamassa ja toteuttamassa maakunnan menestyksellistä kyläohjelmaa.

Kylätoiminnan tiennäyttäjä Erkki Kalliomäki tulee Kauhajoen Nummijärveltä. Hän on todellinen kylien puolestapuhuja ja puuhamies. Erkin yksi tärkein piirre on kyky innostaa ihmisiä toimimaan yhdessä ja ylittämään itsensä oman kylän kehittämisen puolesta.

Sydämen asia on ollut oma Nummijärven kylä, jonka kylätoiminnassa hän on ollut mukana 53 vuotta. Ehkä tärkein hanke on ollut seurantalo Salakarin rakentaminen. Hanketta pidettiin ensin hullun puuhana, mutta se sai runsaasti kiitosta valmistuessaan.

Kalliomäki oli myös mukana uudistamassa Nummijärven juhannusta Nummirock-festivaaliksi.

Kylätoiminnan tiennäyttäjä Teuvo Sadeharju asuu Lappajärven Tarvolan kylässä. Sadeharju on toiminut aktiivisesti omalla kylällä, seutukunnassa ja maakunnallisessa kylätoiminnassa. Tarvolan kyläyhdistyksen puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 1996 eli yhdistyksen perustamisesta alkaen. Sadeharju on toiminut myös monien kehittämishankkeiden johtajana.

Maakunnallisessa kylätoiminnassa Sadeharju on ollut mukana alusta alkaen. Hän perusti Eteläpohjalaiset Kylät ry:n vuonna 1995 yhdessä muiden kylätoimijoiden kanssa. Sadeharju on toiminut pitkään yhdistyksen puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä.

Sadeharju oli perustamassa myös paikallista Leader-toimintaryhmää AISAPARI ry:tä. Teuvo Sadeharju on toiminut Leader-yhdistyksen hallituksen eri tehtävissä puheenjohtajana ja jäsenenä vuosina 1999–2006.

Henrik Hausen

Laajakaistaa kaikille?

2010-10-14T14:43:00.001-07:00

Laajakaistan käyttö kehittyy kovaa vauhtia. Esimerkiksi karjatiloilla ja matkailuyrityksissä luotettavat yhteydet ovat jo elinehto. Verkon kautta järjestetään videoneuvotteluja, jaetaan erilaisia palveluja ja tilataan televisiokanavia.

Niin sanottu yleispalveluvelvoite astui voimaan 1. heinäkuuta (1.7.2010). Tämä tarkoittaa, että jokaisella asukkaalla ja yrityksellä on oikeus kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen 1 Mbit/s yhteyteen. Kohtuullisen hinnan määrittelystä ja sitovuudesta käydään keskusteluja operaattoreiden ja liikenneministeriön kesken. Viestintävirasto mukaan kohtuullinen hinta on tällä hetkellä 30–40 euroa kuukaudessa.

Luotettava ja nopea laajakaista, jolla voidaan siirtää esimerkiksi televisiokanavia, vaatii kuituverkon.

Laajakaista kaikille -hankkeella tällainen verkko rakennetaan koko maahan. Maakunnissa on menossa pilottihankkeita ja ensimmäisistä varsinaisen hankkeen kilpailutuksista on jo kokemuksia. Hanketukia on kilpailutettu yli 70 alueella, mutta vain 33 alueella on saatu hakemuksia. Tämä ei sinänsä yllätä hankkeen puuhamiehiä maakunnissa ja viestintävirastossa. Nyt joudutaan kuitenkin miettimään, miten operaattoreita saadaan innostumaan tai vielä parempi: miten saataisiin perustettua paikallisia verkko-osuuskuntia.

Laajakaista kaikille -hankkeita on hakenut vain yksi uusi paikallinen osuuskunta, Pohjois-Savon Rautavaarassa. Toimiva verkko-osuuskunta Kuuskaista on lisäksi hakenut useita hankkeita Keski-Suomessa. Esimerkiksi Lapissa Sonera on jättänyt kolme hakemusta, mutta 14 aluetta on jäänyt kokonaan ilman hakijaa.

Ensimmäiset pilotit kaivuvaiheessa

Pertunmaalla aloitettiin Etelä-Savon ensimmäisen pilottihankkeen kaivutyöt elokuun alussa. Hankkeen hakijana on Mikkelin puhelinyhdistyksen Concept10 yritys, joka on myös jättänyt uusia hakemuksia Etelä-Savossa tänä kesänä kilpailutettuihin hankkeisiin.

Laajakaista kaikille -hanke on EU:n ja valtion tukema. Silti kuntien ja yksityisten maksuosuudet muodostuvat melko korkeiksi. Liittymismaksu on esimerkiksi Pertunmaalla runkolinjan vieressä 1 265 euroa. Hinta sisältää verkkopäätteen, mutta pätee vain korkeintaan sadan metrin etäisyyteen runkoverkosta.

Tämän etäisyyden jälkeen tulee lisämaksu, joka on noin kuusi euroa metriltä. Etäisyys lasketaan linnuntietä runkolinjan lähimmästä kohdasta. Lisämaksua saa alemmas keräämällä liittymiskimppoja, koska yhteisestä linjasta maksetaan vain kerran. Myös omalla kaivutyöllä voi alentaa hintaa. Yli kahden kilometrin liittymille on oma tukensa.

Kuukausimaksu on alimmillaan pelkällä laajakaistalla 27,40 euroa, mutta verkon kautta on jo saatavilla muitakin palveluja. Kuukaudessa 15,02 euroa maksamalla saa television kaapelikanavat ja viikon tallennuspalvelun – eli ohjelmia voi katsoa viikon sisällä silloin kun itselle sopii.

Laajakaistaliittymä nostaa kiinteistön jälleenmyyntiarvoa. Siksi se luultavasti on kannattava korkeista kustannuksista huolimatta. Siitä huolimatta suunnitteilla on hankkeita, joilla tuettaisiin myös sadasta metristä kahteen kilometriin ulottuvia liittymälinjoja, jotta saataisiin vauhtia maaseudun kuiduttamiseen.

Lisätietoja osoitteesta www.ficora.fi

Henrik Hausen

Maaseutu Plus 4/2010

Lähidemokratia ja EU:n ohjelmapolitiikka

2010-10-14T14:36:00.000-07:00

EU:kin joutuu tarkistamaan maaseutupolitiikkansa, kun toimintaympäristö muuttuu. Uudet linjaukset eivät kuitenkaan kaikilta osin vastaa pohjoismaisen maaseudun kehittämistarpeita. Maa- ja metsätalouden turvaamisen sekä maaseudun kehittämisen nimissä toteutettujen ympäristöasioiden lisäksi tarvitaan huomattavasti laajempaa otetta. Aihepiiri on paljon monisäikeisempi kuin mitä EU:n maaseutuohjelman ja uuden ohjelmakauden valmistelijat myöntävät.

Pohjoismaat ovat EU:n ”maaseutumaisimpia maita”, joten pohjoisen ulottuvuuden näkökulmasta maaseutupolitiikan on oltava keskeisessä asemassa määriteltäessä EU:n tulevaa ohjelmapolitiikkaa ja CAP-uudistusta.

Erityisesti tämä koskee tulevan maaseutuohjelman painopisteitä ja eri toimintalinjojen välistä suhdetta sekä määrärahojen jakoa ja kohdentamista eri toimenpiteisiin. Uutta ohjelmakautta ei voi rakentaa vanhan maaseutuasetuksen pohjalta, vaan pitää rohkeasti siirtyä niin sanottuun laajaan maaseutupolitiikkaan. Elinkeinojen edistäminen on tärkeää, mutta lisäksi pitää puuttua maaseudun toiminnallisiin rakenteisiin. Näitä ovat muun muassa kolmannen sektorin ja kylien rooli maaseudun palveluiden tuottamisessa sekä lähidemokratian vahvistaminen.

Pohjoismaisesta näkökulmasta maaseudun elinvoimaisuus tulisi määritellä ihmisten määrän ja heidän hyvinvointinsa kautta. Tällöin on perusteltua painottaa toimia, jotka lisäävät maaseudun asukkaiden lukumäärää, hyvinvointia, paikallista omaehtoisuutta ja lähidemokratiaa. Lähidemokratia on pohjoismaisen kylätoiminnan ja kylien kehittämisen tärkein kulmakivi.

Pohjoismaiset kokemukset asukkaiden suorasta vaikuttamisesta ja lähidemokratian toteuttamisesta ovat myönteisiä ja rohkaisevia. Laajennettu Leader-toimintatapa on osa maaseutupolitiikan välineistöä ja siitä saadut tulokset Pohjoismaissa ovat hyviä. Työtapa vaatii toki jatkokehittämistä, mutta peruslähtökohdaltaan se on oikea. Myös uusia avauksia tarvitaan. Maaseudun ja kaupunkien vuorovaikutuksen vahvistamiseksi on luotava maaseudun Leaderiä vastaava rahoitus myös kaupunginosayhdistyksille.

Kylätoiminta korostaa Leaderin osuutta maaseutuohjelman kolmannen toimintalinjan (maaseutalueiden elämänlaatu ja taloudellisen toiminnan monipuolistaminen) toteuttajana ja painottaa kolmannen sektorin toimijoiden nykyistä parempaa huomioonottamista. Leader-metodia voidaan soveltaa kaikkiin kolmannen toimintalinjan toimenpidekokonaisuuksiin ja lisäksi myös osaan toisen toimintalinjan ympäristötoimenpiteitä.

Aikaisemmat ohjelmakaudet ja niistä saadut kokemukset viittaavat siihen, että maaseutupolitiikkaa toteuttavien ohjelmien on oltava nykyistä joustavampia ja hallinnollisesti keveimpiä. Ohjelmien on otettava huomioon pohjoisen maaseudun eritysolosuhteet, kuten ilmasto-olosuhteet, harva asutus ja pitkät välimatkat.

Kylien kehittämisen merkitys maaseudun kehityksen voimana on lopultakin tunnistettava. Kylien kehittäminen on lähidemokratian vahvistamista, ja siitä Suomen Kylätoiminta ry on myös valmis huolehtimaan yhteistyössä kylien, Leader-ryhmien ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa. Tämän onnistumiseksi talkootyön käyttö osana omarahoitusta on mahdollistettava jatkossakin.

Risto Matti Niemi,
SYTYn pääsihteeri ja
Pohjoismaisen kylätoimintajärjestön
(HNSL) puheenjohtaja 2010

Apostoli Jaakob - vuosituhannen maaseudun kehittäjä

2010-10-14T14:29:00.000-07:00

Pohjois-Espanjassa sijaitseva Santiago de Compostela on erityinen kaupunki: siellä sijaitsee apostoli Jaakobin hauta. Tämän vuoksi Santiago de Compostela on ollut kristikunnan kolmanneksi tärkein pyhiinvaelluskohde Rooman ja Jerusalemin jälkeen ja se on houkutellut miljoonia pyhiinvaeltajia yli tuhannen vuoden ajan kulkemaan halki espanjalaisen maaseudun. Santiago de Compostelaan kulkee useita pyhiinvaellusreittejä, joista tunnetuin on Ranskan ja Espanjan rajalta lähtevä nk. ranskalainen reitti, joka on pituudeltaan noin 774 km. Ranskalainen reitti valittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1993. Kävin tutustumassa tiehen reilun 300 km:n verran keväällä 2010.

Tuskin osasi apostoli Jaakob arvata, millainen rooli hänellä olisi 2000-luvulla maaseudun kehittäjänä. Pyhiinvaellustie on oivallinen esimerkki siitä, kuinka paikallinen kulttuurihistoria voi parhaimmillaan toimia maaseutuyhteisöjen vahvuutena ja voimavarana. Pyhänä vuonna 2010 Santiagon tielle odotetaan 200 000 pyhiinvaeltajaa, jotka tarvitsevat kukin usean viikon ajaksi majapaikan, ruokaa sekä erilaisia tarvikkeita ja palveluja. EU-osarahoitteisin Leader-hankkein reitin varrelle on syntynyt mm. maja- ja ruokapaikkoja, joiden antia pyhiinvaeltajat kiitollisina hyödyntävät.

Koko Hanna-Mari Kuhmosen raportti on julkaistu Maaseutu Plussassa 4/2010

Kesäakatemiassa pohdittiin sosiaalisten innovaatioiden merkitystä maaseudun kehittämisessä

2010-10-14T14:26:00.001-07:00

Euracademyn kesäakatemiasta järjestettiin 27.6.-4.7.2010 Suomussalmella. Lue Hanna-Mari Kuhmosen raportti Maaseutu Plussassa 4/2010.

ELARD liputtaa LEADERin Global Grant -hallintomallin puolesta

2010-10-14T14:24:00.000-07:00

EU:n Leader-ryhmien kattojärjestö ELARD jätti kesäkuussa lausuntonsa komissiolle yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistuksesta. Lausunnon ydin tähtää maaseuturahaston jakomekanismin uudistamiseen. Ykköspilarin (suorat maataloustuet) ja kakkospilarin (niin sanottu maaseudun kehittäminen, jossa nykyisin on mukana muun muassa maatalouden luonnonhaittakorvaus eli LFA-tuki) välisiä suhteita tulee lausunnon mukaan selkiyttää. Näin turvataan sekä maataloudelle että muulle maaseudun kehittämiselle riittävät resurssit. Järjestö toivoo LEADERin erityisaseman palauttamista sekä tarvittaessa oman rahoitusinstrumentin luomista toimintatavalle. Leaderin ja maataloustukien yhteen niputtamista pidetään pääsyynä Leaderin kangistumiseen ja byrokratian lisääntymiseen.

Mallia Irlannista

Suomalainen LEADER-toimintatapa on syntyajoistaan lähtien noudattanut monessa Irlannin esimerkkiä. Merkittävin ero on hallintomallissa. ELARD ottaa lausunnossaan vahvasti kantaa sen puolesta, että irlantilaistyyppistä Global Grant -hallintomallia sovellettaisiin kaikissa jäsenmaissa. Mallissa ryhmillä olisi sekä tarkoituksenmukaisuus- että laillisuusharkinta. Tämä yksinkertaistaa hallintoa, lisää toimintatavan tunnettuutta sekä vahvistaa ryhmän asemaa suhteessa hankehakijoihin. Hakijan näkökulmasta malli lisää hallinnon läpinäkyvyyttä.
Irlannin LEADER-toimijat pitävät Global Grant -mallia yhtenä toimintatavan tärkeimmistä menestystekijöistä omassa maassaan. Hallintotasojen minimoinnin on nähty lisäävän joustavuutta ja vähentävän byrokratiaa. Menestys on heijastunut myös rahoitukseen: väestöltään Suomea pienempi Irlanti käyttää LEADERiin 448 miljoonaa euroa kaudella 2007–13, kun Suomen luku on 242 miljoonaa euroa. Tosin kuluvalla kaudella toimeenpano on Leaderin ja maataloustukien niputtamisesta johtuen yskinyt myös Irlannissa.

Global Grant -malli lisää Leader-ryhmän vastuuta ja velvoitteita. Rahoituskehyksiä kasvattamalla myös hallintohenkilöstöä voitaisiin lisätä. Kuntarahan lisäksi ryhmät tekisivät maksupäätökset myös EU- ja valtio-osuuksista. Irlannissa ministeriö maksaa osuudet ryhmien ilmoitusten perusteella ja tekee tarkastuskäyntejä ryhmiin noin kuuden viikon välein. Neuvonta- ja käsittelyvirheiden varalta kaikilla irlantilaisilla ryhmillä on vastuuvakuutukset, joiden kulut ovat vuosittain noin 3 000 euroa ryhmää kohti. Korvausvaatimukset ovat erittäin harvinaisia, sillä ryhmien ja ministeriön yhteistyöllä kiistakysymykset pystytään yleensä ratkaisemaan hakijan eduksi.

Suomessa Global grant -mallia on väläytetty ohjelmakausien taitekohdissa yhtenä vaihtoehtona. Esitykset on kovaäänisimmin tyrmätty ryhmien itsensä toimesta, kun muutos ja vastuun lisääntyminen ovat arveluttaneet. Seuraavalle ohjelmakaudelle 2014–2020 siirryttäessä aika voisi olla kypsä: kuluvan kauden byrokratiamurheet ja LEADER-metodin kehittämishanke ovat muokanneet myönteistä maaperää. Mallia voitaisiin aluksi kokeilla myös pilottiluonteisesti halukkaissa ryhmissä.

5 682 CAP-lausuntoa

Komissio sai määräajassa CAP-uudistuksesta 5 682 lausuntoa. Saksa, Ranska ja Puola antoivat yhdessä yli puolet lausunnoista, Suomesta tuli 23. Luvut antavat kalpean aavistuksen siitä, minkälainen pisara meressä LEADER ja Suomi ovat maaseuturahaston tulevaisuutta pohdittaessa. Verkottumalla ja oikeisiin asioihin keskittymällä suomalaiset Leader-toimijat voisivat kuitenkin saada äänensä kuuluviin. Lausuntojen koosteessa korostettiin maaseudun julkishyödykkeiden ja julkispalveluiden (public goods and services) roolin kasvattamista tuotannon rinnalla – hoidetun maalaismaiseman ja virkistysarvojen säilyttämisessä LEADERillä on varmasti sanansa sanottavana. Kakkostoimintalinjan (ympäristö ja maisematuet) nykyistä tehokkaammalla käyttöönotolla vaikuttavuutta voitaisiin helposti lisätä. Myös uusien työpaikkojen synnyttäminen, ympäristönsuojelu ja tukien kohdentaminen oikeudenmukaisemmin pienille toimijoille ja vähemmän kehittyneille alueille ovat poimintoja lausuntokoosteen toiveiden tynnyristä – toiveita, joita LEADER pystyy toteuttamaan.

Petri Rinne
Joutsenten reitti ry

Bennäs - Årets by i svenska Österbotten

2010-10-14T14:21:00.000-07:00

Bennäs utsågs den 22 augusti till Årets by 2010 i svenska Österbotten. Den officiella utnämningen skedde vid en välbesökt festtillställning i Anderssénsalen vid Sursik skola. Dagen till ära hade man även uppmanat att flagga i byn.

I motiveringen sägs följande: ”Bennäs är en aktiv by med bred verksamhet och många olika evenemang, verksamheten riktar sig både till unga och äldre. I byn finns en mycket god sammanhållning, ett rikligt föreningsliv och en god talkoanda. I Bennäs ger man sig frimodigt in i både mindre och större projekt. I Bennäs samarbetar man med alla, oberoende av förenings-, ålders-, tros- och politiska gränser. I Bennäs finns en byaplan uppgjord 2008. Trots att Bennäs ligger nära en stad (10 km), har Bennäs lyckats bevara sin säregenhet och landsbygdsmiljö, vilket är beundransvärt”.

Utnämningen av Årets by i svenska Österbotten sker i samarbete mellan Aktion Österbotten rf och Österbottens förbund. Huvudsyftet med utmärkelsen är att varje år, via ett gott exempel, lyfta fram det viktiga och professionella utvecklingsarbete som på byanivå sker inom Aktion Österbottens verksamhetsområde.

Utmärkelsen delades nu ut för tionde gången. Priset utgörs bl.a. av en utomhusskylt med texten Årets by 2010. Tidigare utnämningar av Årets by i svenska Österbotten är: 2001 Kortjärvi (Kronoby), 2002 Henriksdal (Kristinestad), 2003 Sundom (Vasa), 2004 Lappfjärd (Kristinestad), 2005 Öja (Karleby), 2006 Molpe (Korsnäs), 2007 Perus (Kristinestad), 2008 Småbönders (Kronoby), samt 2009 Västerhankmo och Österhankmo byar (Korsholm).

Läs hela artikeln i Landbygd Plus 4/2010

Samhälle, samhörighet och särhälle

2010-10-14T14:17:00.000-07:00

Rationaliseringen av den offentliga sektorn skapar allt större enheter och en alltmera utglesad offentlig service, framför allt i de rurala och glest bebodda periferierna, en utveckling med delvis motstridiga konsekvenser. För å ena sidan undergrävs och elimineras en del av den initiativförmåga och det engagemang som alltid funnits i det lokala samfundet. Så länge man själv har inflytande och medbestämmanderätt över de egna angelägenheterna, t.ex. inom en mindre kommun eller församling, arbetar man gärna frivilligt för den gemensamma saken och utan att kräva ersättning. Men då bestämmanderätten via fusioner försvinner, så försvinner även drivkraften att arbeta för det gemensamma, eftersom detta nu omfattar en betydligt större helhet.

Två tendenser

Talkokraften försvinner således i regel med större enheter. Storskalighet medför större professionalisering, på både gott och ont. Det krävs större sakkunskap och bättre utbildning, något som i sig kan vara bra. Men det man vinner på större professionalism, förlorar man vanligen på mindre engagemang, lokalkännedom och lusten att gratis ställa upp. Å andra sidan leder stängningar av skolor, daghem, närbibliotek och dylikt ofta till att folk tar saken i egna händer. En svårighet är att befolkningen i byarna ofta är ålderstigen, och att de som är nyinflyttade ännu saknar nätverken och kontakterna. Men så småningom uppstår det nya kopplingar och olika typer av kompetenser som hittar varandra.

Vilken av de två tendenserna som i längden blir starkare, är svårt att säga, men amtidigt gäller att den välfärdstradition vi haft i Norden absolut inte är mogen för graven. Tvärtom, det kanske bästa beviset för att en stark och egalitär offentlig sektor också är konkurrenskraftig och effektiv, visar det faktum att vi av tradition placerat oss utmärkt i alla internationella jämförelser, t.ex. skolsektorns utmärkta Pisa-resultat är ju uttryckligen en funktion av den allmänna och jämlika grundutbildningen. Det är inte kvaliteten som skapat det finländska skolundret utan bredden, d.v.s. ambitionen att alla skall ha samma möjligheter, att vi tar ansvar för varandra och betalar för det.

Kommunstorleken

Kommunen är med andra ord långtifrån död. Ordet kommun står för det som är allmänt, eller gemensamt. Därför kan inte kommuner bli alltför stora, utan att förlora viktiga delar av det som gör dem till menings- och identitetsskapande helheter. En vanlig siffra i det här sammanhanget är 20 000 personer. Är man fler än så, är det svårt att bibehålla den naturliga talkoandan och förmågan att se till helheten och sina medmänniskor. Det kvantitativa målet i samband med kommun- och servicestrukturreformen är alltså inte taget helt ur luften, men större än så borde kommunerna inte bli (med undantag för de största tätorterna som har en helt annan dynamik).

Ett sam-hälle förutsätter att vi kan känna en sam-hörighet, för i annat fall återstår sär-hället, d.v.s. ett samhälle som faller i sär och upprätthålls enbart med hjälp av tvångsmedel (polis, väktare och militär), samt bröd och skådespel, medan ett sam-hälle upprätthålls enbart av det man inom kyrkan kallar helig ande.

Thomas Rosenberg
sociolog, skriftställare och samtidsanalytiker

Lästips:
Johan Asplund: Gemeinschaft och Gesellschaft
Nils Christie: Bort från anstalt och ensamhet – till ett meningsfullt liv
Robert Putnam: Den fungerande demokratin
Robert Putnam: Den ensamme bowlaren
Göran Rosenberg: Plikten, profiten och konsten att vara människa

Representativ demokrati kontra folkomröstning

2010-10-14T14:12:00.000-07:00

Vi har en bra demokrati i det här landet, men den är inte perfekt. Den hostar litet i bland och den bör definitivt utvecklas! Problemen är följande: I sina valkampanjer vänder sig partierna i första hand till den stora massan av väljare och ofta till de rörliga väljarna, till dem som ligger på gränsen mellan partierna, vilket gör att den information som partierna ger i valkampanjen, ser i stort sett lika ut oberoende av parti. När det traditionella högerpartiet utropar sig till arbetarnas parti och de populistiska nationalisterna försvarar traditionella socialdemokratiska världen och när centerpartiet vill locka stadsröster, så är det inte lätt ens för proffsen att hitta rätt. Att partierna dessutom använder sig av reklambyråer, gör det inte lättare att se skillnad mellan partierna.

Till detta kommer även att vi i Finland alltid verkar ha koalitioner i regeringsställning. Inget parti kan lova något säkert med risk att inte få vara med i regeringen. Det är inte lätt för en vanlig medborgare att hänga med i ett komplicerat politiskt spel, som pågår i en politisk värld, i vilken man själv inte lever i. Att vi i Finland röstar på en person, inte bara ett parti, är inte heller oproblematiskt. Hur kan man egentligen veta hur en person kommer att rösta i en viss fråga? Kandidaterna berättar förstås om sina åsikter under valkampanjen, men ofta är de försiktiga att ge konkreta löften. De kan kanske inte hålla dem om de blir invalda, eller de är kanske bundna av gruppbeslut eller regeringsmedverkan.

Till detta kommer att politikerna som blir invalda också blir en del av en grupp, som snabbt utvecklar en egen gemenskap med eget socialt kapital. Om någon ställer sig utanför gemenskapen, går han eller hon även miste om påverkningsmöjligheter. Härmed lurar även faran att de invalda fjärmar sig från dem som valt. Trots alla problem så behövs självklart den representativa demokratin, men den ger ändå bara begränsade möjligheter för medborgaren att få de beslut som han/hon vill ha. Därför är det ett angeläget krav att utveckla den direkta demokratin, där folkomröstningar är den modell som ligger närmast till hands.

Men argumenten mot folkomröstningar är många, t.ex. att frågorna är för invecklade för folk att förstå. Problemet med detta argument är att om medborgarna inte förstår att ta en förnuftig ställning till en konkret fråga, hur skall medborgaren då kunna ta ställning mellan ideologier som är avsevärt mer komplicerade? När man röstar på person: Är det faktiskt lättare att förstå hur en person kommer att rösta i en fråga, än att kunna förstå frågan? Ett annat argument mot folkomröstningar är att det är för krångligt att ordna och för jobbigt för medborgarna att ta ställning till alla frågor.

Den naturliga lösningen skulle vara att de förtroendevalda fattar besluten i normala fall, men att om en grupp medborgare vill, så kan de (med iakttagande av demokratiska spelregler som minoritetsskydd, grundlagsskydd etc.) lyfta upp någon fråga till bindande folkomröstning. Det verkar emellertid finnas förhållandevis anspråkslös kritik av lokala folkomröstningar. Det tycks inte vara så svårt för människorna på lokal nivå att ta ställning till praktiska lokala frågor som berör dem, varför skulle det vara det? Den goda lösningen skulle vara att lösa två problem samtidigt – det demokratiska och landsbygdsutvecklingsproblemet. Byn skall vara den lägsta nivån i samhället, men utan status och inflytande kan byanivån knappast bli en dynamisk aktör med samhällspåverkan på lång sikt, så låt oss ge folket i byarna möjlighet att initiera bindande lokala folkomröstningar! Vi får en bättre demokrati, samt en mer balanserad landsbygdsutveckling, skriver landsbygdsutvecklare Peter Backa.

Samandrag av en artikel i Landsbygd Plus 4/2010

Facebook nästa för kommunerna?

2010-10-14T14:09:00.000-07:00

I österbottniska kommunen Korsnäs, har man en tradition av att ordna byarundor vid inledandet av en ny mandatperiod. Ledande förtroendevalda och tjänstemän åker ut till varje by och diskuterar, och får sålunda feedback på den kommunala verksamheten. Även mitt i en period kan byarundor ordnas. Det är emellertid främst äldre som är intresserade att komma ut och diskutera, liksom personer som varit eller är aktiva inom kommunpolitiken. I andra kommuner har man försökt ordna diskussionerna i caféform eller som medborgarsamtal.

Men frågan är: Hur skall man locka ut även lite yngre och/eller icke kommunaktiva? I kommunerna finns även flera föreningar och organisationer, såsom byaråd och ungdomsföreningar, men de är nog inte något systematiskt remissorgan i kommunala frågor i de flesta kommuner. Ibland initierar de ärenden och kommenterar aktuella ärenden. Däremot har flera kommuner gått inför att skapa äldreråd och ungdomsråd, vilka har rollen av halvkommunala organ och möjlighet att ge utlåtanden och initiera i ärenden som berör dem. De har även en viss budget för detta ändamål.

För Korsnäs har en egen informationstidning, Korsnäs-Nytt, varit mycket lyckat. Kommuninvånarna läser dem från ”pärm till pärm”. Vad gäller att samla namn på listor så går det i vågor, medan det tycks bli allt svårare att få någon att ställa upp för gemensamma angelägenheter i val och senare till olika nämnder och andra organ. Det är även sällan som en privat person initierat ett ärende, oftast är det fråga om någon hem- och skolaförening, eller en grupp föräldrar som initierat ett ärende. Det kan också vara någon grupp ungdomar eller en förening, och oftast har det handlat om att de önskat sig mera ordnade fritidsaktiviteter, eller möjligheter i någon form.

I Korsnäs håller man som bäst på och uppdaterar sitt strategidokument Korsnäs 2020. Inom detta arbete har de hört olika nämnders ledande förtroendevalda och tjänstemän och gått ut med ett upprop i sin informationstidning. Där har de bett kommuninnevånare att ge synpunkter på hur de vill utveckla kommunen fram till år 2020. Inom strategikommittén hade de kanske förväntat sig mera svar än de som kom in. Att tänka tio år framåt är alla gånger inte så enkelt, för de flesta av kommentarerna berörde ämnen som redan nu är på ett eller annat sätt aktuella, eller kommentarer av mer allmän övergripande karaktär. Nu är man inne i nästa fas av hörande. Först i tur står representanter för de större samarbetsparterna inom social- och hälsovården och därefter näringslivet. Äldre- som ungdomsrådet skall även få ge sina synpunkter på utkastet till strategidokument.

Vad beträffar hemsidor på nätet, så är det ju en självklarhet att alla kommuner har en egen sida. Men hur skall kommunerna förhålla sig till de sociala medierna då? Fullmäktigeordföranden för Korsnäs kommun Ann-Sofi Backgren är som person med i sociala medier och skriver blogg, där rollen som förtroendevald, person i yrkeslivet och privatperson flyter ihop. Att ha många olika vänner på Facebook är också en verklighet, liksom det är en självklarhet i dag att här ha vänner från olika politiska partier och över generationsgränserna. Men kommunerna lyser ännu med sin frånvaro på Facebook. När tar de steget in i de sociala medierna på allvar, och när börjar de utarbeta sina egna sociala mediastrategier? Medierna påverkar allt mera vardagen. Det är där du börjar träffa allt mera den brokiga skaran av kommuninnevånarna och får direkt feedback – närdemokrati, avslutar skribenten Ann-Sofi Backgren, som är fullmäktigeordförande och projektledare för världsarvsprojektet Livet som lots/Fyrvaktaren på Moikipää fyr – skärgårdskulturarv i Malax och Korsnäs kommuner.

Samandrag av en artikel i Maaseutu Plus 4/2010!

Svenska spalten –sivuilta poimittua

2010-10-14T14:03:00.000-07:00

Pännäinen on tämän vuoden Vuoden kylä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Kylä palkittiin Sursikin koulussa 22.8.2010, ja sali olikin täynnä. Kylässä on aktiivinen ja monipuolinen seuratoiminta ja hyvä talkoohenki. Tuore kyläsuunnitelma ohjaa toimintaa ja kylän maaseutumaisuus on säilynyt, vaikka kylä sijaitsee vain 10 kilometrin etäisyydellä Pietarsaaren kaupungista.

Vuoden kylän nimittämisellä halutaan nostaa esille esimerkkejä kylien ammattimaisesta kehittämisestä, kirjoittaa artikkelissaan Aktion Österbottenin kyläasiamies Jesper Wikström.

Julkisen sektorin rationalisointi luo yhä isompia yksiköitä ja yhä harvempaa palveluverkkoa, etenkin maaseutualueilla. Tällä kehityksellä on kahtalaiset seuraukset.

Toisaalta palvelujen alasajo luo näköalattomuutta ja rapauttaa sitä toimintavoimaa, joka on aina ollut tärkeä osa maaseudun paikallisyhteisöä. Toisaalta koulujen sulkeminen, päivähoidon heikkeneminen tai lähikirjaston lopettaminen voi johtaa siihen, että sisuunnutaan ja paikallinen toimintatarmo kasvaa. Kumpi näistä suunnista pääsee niskan päälle on vielä vaikea ennustaa.

Samalla pitää muistaa, että pohjoismainen hyvinvointivaltion perinne ei ole valmis haudattavaksi. Päinvastoin muualla tämä malli on saanut kiitosta osakseen erilaisissa vertailuissa. Kuntakaan ei ole kuollut. Sana kunta liittyy siihen, mikä on yleistä tai yhteistä. Tämä puhuisi sen puolesta, että kuntien ei pitäisi kasvaa liian suuriksi.

Yleisesti käytetty luku ihannekunnan asukasluvuksi on 20 000. Tällaisessa yhteisössä talkoohenki voi vielä elää ja asukkaat voivat tuntea vastuuta kokonaisuudesta. Kuntien palvelu- ja rakenneuudistusten luvut eivät siis ole aivan tuulesta temmattuja. Näistä kysymyksistä kirjoittaa artikkelissaan sosiologi Thomas Rosenberg otsikolla ”Yhteiskunta, yhteisöllisyys ja eriskunta”.

Suomessa on hyvä demokratia, mutta ei täydellinen. Välillä se yskii ja kehittämistä se kaipaa ilman muuta! Ongelmat ovat seuraavanlaisia:

Vaalikampanjoissaan puolueet suuntaavat sanomansa ennen kaikkea suurille joukoille ja liikkuville äänestäjille. Näin ollen eri puolueiden ohjelmat alkavat muistuttaa toisiaan. Puolueiden on myös vaikea luvata uudistuksia, koska aina on vaarana, ettei oma puolue pääse hallitukseen, jos se on luvannut liikaa. Suomessa äänestetään ehdokasta eikä puoluetta, mutta tämäkään ei ole ongelmatonta. Miten voi tietää, miten yksittäinen ehdokas tulee äänestämään tietyssä kysymyksessä?

Poliitikot muodostavat myös oman yhteisönsä. Jos joku liikaa poikkeaa ryhmän arvostuksista, hän jää ulkopuolelle ja menettää vaikutusmahdollisuuksiaan. Ehdokas voi siis etääntyä äänestäjiensä arvostuksista. Kaikista ongelmistaan huolimatta edustuksellista demokratiaa tarvitaan, vaikka se antaa vain rajallisesti vaikutusmahdollisuuksia äänestäjälle.

Edustuksellisen demokratian rinnalle tulisi kehittää voimakkaampi suora demokratia. Yksi suoran demokratian malli on kansanäänestys. Jos kansanäänestysten kysymyksenasettelut katsotaan olevan liian monimutkaisia, niin miten voidaan odottaa, että äänestäjä voisi ottaa kantaa puolueiden ideologisiin eroihin, jotka ovat vielä monta astetta monimutkaisempia?

Entä jos kansanäänestys vietäisiin kylätasolle? Asukkaat saisivat itse nostaa esille asioita, joista he haluavat äänestää. Kun asia on lähellä, se innostaa ja on helppo ymmärtää. Paikalliset kansanäänestykset edistäisivät kahta päämäärää – demokratian kehittämistarpeen ja maaseudun kehittämisen. Kylän pitää olla maaseudun kehittämisen alin taso, mutta ilman muodollisia vaikuttamismahdollisuuksia on vaikea kuvitella, että se nousisi varsinaiseksi vaikuttajaksi pitkällä aikavälillä. Paikallisia kansanäänestyksiä kannattaa jutussaan maaseudun kehittäjä Peter Backa.

Pohjanmaan Korsniemessä on tapana järjestää kyläkierroksia valtuustokauden aluksi. Kunnan luottamushenkilö- ja virkamiesjohto jalkautuu kaikkiin kyliin keskustelemaan kunnan asioista. Vähitellen on kuitenkin osoittautunut, että kyläkierrokset vetävät lähinnä ikääntyneempää väkeä ja niitä, jotka muutenkin toimivat kunnallispolitiikassa.

Eri kunnissa on kokeiltu keskustelukahviloita ja muita järjestelyjä, mutta nuoria ja muita kuin kunnallispoliittisesti aktiivisia on vaikea tavoittaa. Järjestöiltä pyydetään lausuntoja ja järjestöt tekevät aloitteita. Ne ovat tärkeä kunnallispoliittinen kanava, mutta eivät vielä aivan järjestelmällisesti käytetty kanava.

Myös vanhus- ja nuorisoneuvostoilla on oma roolinsa. Joissakin kunnissa niille on annettu myös oma talousarvio. Korsniemen kunnan oma tiedotuslehti on onnistunut luomaan yhteyksiä kuntalaisiin. Lehti luetaan ”kannesta kanteen”. Myös nuoriso-ohjelmatyö on vireillä.

Mutta miten kuntien pitäisi suhtautua internetin uusiin yhteisöpalveluihin ja sosiaaliseen mediaan? Kunnat eivät vielä ole mukana Facebookissa. Milloin kunnat alkavat miettiä omia yhteisötiedottamisen strategioitaan?

Sosiaalinen media vaikuttaa ihmisten arkipäivään yhä enemmän ja tavoittaa laajasti kuntalaisia. Se on jo osa uutta lähidemokratiaa, kirjoittaa Korsniemen valtuuston puheenjohtaja Ann-Sofi Backgren. Hän on itsekin aktiivinen bloggaaja ja internetin yhteisöpalvelujen jäsen.

Kenneth Sundman ja Henrik Hausen

Kyläyhdistys voitti valtakunnallisen Harrastajateatterikesän

2010-10-14T13:59:00.000-07:00

Valtakunnallinen teatteritapahtuma Harrastajateatterikesä keräsi Seinäjoelle 27.–29.8. jo 37:nnen kerran teatterin tekijöitä ympäri Suomea. Näyttelijä Jani Toivola valitsi 45 ryhmästä kahdeksan esitystä viikonlopun loppukatselmukseen, jossa loimaalainen Haara-Onkijoen kyläyhdistys sitten vakuutti raadin Saviseutuni (S)oi -nimisellä esityksellään.

Raadin perustelut palkitsemiselle: ”Esittäjien paneutuminen ja joukkovoima tuottavat mykistävän ja omaperäisen sukupolvitarinan”.

Saviseutuni (S)oi on selviytymistarina sodan jälkeisestä elämästä iloineen ja suruineen. Pirkko Jaakolan kirjoittama tarina sijoittuu Loimaan Moskovan työläiskortteliin, joka voisi olla työläiselämän kuvausta mistä tahansa Suomesta. Näytelmän on ohjannut Helena Ryti ja musiikin on säveltänyt Antti Jaakola.

Haara-Onkijoen kyläyhdistys on jo pitkään hyödyntänyt paikallista kulttuuria näytelmien ja tapahtumien materiaalina. Muutaman vuoden takainen huikean suosittu ”Saviooppera” perustui samojen taustavoimien yhteistyölle ja jo tätä ennen yhdistys on tuottanut paikallisia esityksiä perinnehäiden ja raittiusiltamien tiimoilta.

Haara-Onkijoen kylä palkittiin Varsinais-Suomen Vuoden kylänä vuonna 2002 ja se sai kunniamaininnan valtakunnallisessa Vuoden kylä -kilpailussa seuraavana vuonna. Varsinais-Suomen Kylät ry palkitsi Haara-Onkijoen ansioistaan paikallisen kulttuurin hyödyntäjänä vuonna 2008.

Valtakunnallisen Harrastajateatterikesän pääjärjestäjänä toimii Suomen Harrastajateatteriliitto.

Tauno Linkoranta

Maakunnallinen kyläkouluseminaari kiinnosti yli rajojen

2010-10-14T13:52:00.000-07:00

Seminaarisali täyttyi puheesta ja tunteista, kun kylä- ja kuntavaikuttajat kokoontuivat Poriin keskustelemaan Satakunnan kyläkouluista. Seminaarin tarkoituksena oli koota kouluistaan huolestuneet kyläläiset sekä kuntien edustajat samaan tilaan keskustelemaan kouluverkon kohtalosta. Pienten koulujen ovia teljetään kiihtyvään tahtiin eri puolilla maata. Seminaariin olikin saapunut aktiivista kuulijakuntaa myös maakunnan rajojen ulkopuolelta.

Avoimuutta säästölaskelmiin

Seminaarin aihepiiriin yleisöä johdatteli Turun yliopiston suunnittelija Sami Tantarimäki esittelemällä tutkimustaan kyläkoulujen lakkauttamisesta aiheutuneista säästöistä. Tantarimäen viesti niin kyläläisille kuin kuntapäättäjille oli selvä: keskustelua koulun lakkauttamisesta sekä säästölaskelmista tulee käydä avoimesti ja riittävän ajoissa, sillä kiistely kyläkoulujen kohtalosta ei pääty nuijan kopautukseen.

Varsinaisten säästöjen arviointi on vaikeaa. Hintalappu muodostuu monista yksittäisistä seikoista, myös sosiaalisista vaikutuksista, joiden seurauksia voidaan arvioida vasta vuosien jälkeen. Laskelmat täytyykin tehdä perustellusti. Tärkeintä on yksilöidä, mistä laskennallinen säästö koostuu sekä kertoa, mihin säästetty summa kunnassa sijoitetaan.

Kansanedustaja siirsi vastuun kunnille

Pienten koulujen arjesta tilaisuudessa oli kertomassa useampi kyläkoulunopettaja. Karvian Kantin koulun oppilaiden vanhemmat eivät myy wc-paperia leirikoulujen rahoittamiseksi, vaan koululaiset keräävät itse varat yritysyhteistyöllä, myyjäisillä sekä pyörittämällä kyläkoulukahvilaa. Samalla lapset kasvavat yrittäjähenkisiksi tiimitoimijoiksi. Kielten oppiminenkin on tehty mielekkääksi erilaisin kansainvälisin hankkein. Ulvilan Kaasmarkun alaluokkalaiset taas opettelevat lukemaan ikioman aapisen turvin.

Kansanedustaja Juha Korkeaoja – kyläkoulun kasvatti itsekin – on vakuuttunut pienten koulujen toimintatavoista. Kuitenkin paineet koulujen sulkemiseen ovat kunnissa kasvaneet muun muassa pienkoululisän poistumisen myötä. Vaikka yleisö peräänkuulutti eduskuntatasolla käytävää arvokeskustelua pienten koulujen kohtalosta, siirsi Korkeaoja vastuun kouluverkkoasiasta kunnille. Kansanedustajan mielestä valtion on vaikea ottaa osaa keskusteluun edes periaatteellisella tasolla.

Karvialle kymppi plus!

Seminaarin lopuksi pidettiin kyselytunti, jossa yleisö sai tentata kuntien virkamiehiä ja luottamushenkilöitä kouluasiasta. Vastaajia oli useista Satakunnan alueen kunnista, keskustelua käytiin niin yleisellä tasolla muun muassa kiinteistöjen käyttöasteesta kuin kuntakohtaisestikin. Eniten kouluverkkoa on jouduttu supistamaan Honkajoella sekä Säkylässä, jossa lähes 50 oppilaan koulu päätettiin sulkea erittäin lyhyellä varoitusajalla. Kehuja puolestaan sai Karvian kunta, missä valtuustoryhmät ovat yhdessä sitoutuneet säilyttämään kaikki kunnassa toimivat neljä kyläkoulua.

Sanna Paala

Ääni kuuluviin kylien yhteistyöllä

2010-10-14T13:49:00.000-07:00

Kalle Nieminen: Kyläparlamentit osallistumisen ja suoran vaikuttamisen kanavina. Oulun yliopisto, REDEC Kajaani, Working Papers 73. Kajaani 2010.

Kajaanin yliopiston Lönnrot-instituutissa toteutettiin vuoden 2009 aikana vertailututkimus kylien ja kuntien eli asukkaiden sekä kunnan viranhaltijoiden ja päättäjien välisistä foorumeista; jossakin niitä kutsutaan kyläparlamenteiksi, toisaalla kylien neuvostoiksi tai neuvottelukunniksi. Olennaista on kuitenkin se, että kyseessä on kylillä perustettu elin, jolla on tarkoitus saada asukkaiden ääni kuuluviin päätöksenteossa.

Tutkimuksen kohteina oli kahdeksan maaseutukunnan kylien yhteistyöelintä: Kajaanin Kuntatiimi, Kuhmon Kyläparlamentti, Suomussalmen Kyläparlamentti, Iitin Kyläasiain neuvottelukunta, Ilmajoen Kylästä kotoosin –yhteistyöryhmä, Leppävirran Kyläneuvosto, Kittilän kylien neuvosto ja Someron Kylien neuvottelukunta.

Kokemukset näistä epävirallisista elimistä olivat Kalle Niemisen tutkimuksen mukaan varsin positiivisia ja teoksen keskeinen viesti onkin, että niitä tulisi perustaa myös sellaisiin kuntiin, joissa kyseistä toimintamuotoa ei vielä ole.

Kyläparlamenttien taustalla oli paljon yhteisiä piirteitä, yksi keskeisimmistä on Niemisen ”kylähengeksi” nimeämä tekijä, joka edelsi kylien yhteiselimen perustamista. Tällä Nieminen tarkoittaa asukkaiden todellista tarvetta toiminnalle, aktiivista otetta ja yhteishenkeä. Toisaalta olennaista oli myös se, että kyläparlamenttien kunnissa oli myönteistä asukastoiminta- ja maaseutuhenkeä. Toiminnan käynnistämisessä oli pääsääntöisesti saatu ulkopuolista apua kehittämishankkeen, toimintaryhmän tai kyläasiamiehen kautta.

Toiminnassa hyviksi havaittuja käytäntöjä olivat muun muassa yhteisesti sovitut säännöt, sitoutuminen toimintaan niin yhdistysten kuin kunnankin toimesta, avoin tiedottaminen puolin ja toisin – myös paikallislehdistön suuntaan, säännölliset kokoontumiskäytännöt ja kyläsuunnitelmien käyttö kylien näkemysten esittämisvälineinä. Joissakin kunnissa toiminnalla oli suora yhteys kunnan antamaan rahalliseen tukeen kylille. Kyläparlamentit itsessään eivät rahaa liikutelleet.

Ongelmakohtiakin toki löytyi, keskeisin liittyi sitoutumiseen ja uuden toimintatavan ymmärtämättömyyteen. Erityisesti kunnan viranhaltijat ja päättäjät saattoivat oudoksua ja suorastaan väheksyä tällaista perinteisen edustuksellisen demokratian rinnalle noussutta toimijaa. Joissakin kylissä oli myös havaittavissa aktiivisuuden puutetta. Lääkkeeksi molempiin Nieminen tarjoaa avointa tiedottamista ja toiminnasta saatavan hyödyn osoittamista ja korostamista.

”Kyläparlamentit osallistumisen ja suoran vaikuttamisen kanavina” on kirjoitettu oppaan muotoon ja sen toivoisi kuluvan niiden kylätoimijoiden käsissä, jotka suunnittelevat kuntatasoisten kylien ja yhdistysten yhteistoimijan perustamista. Oppaaseen tarttuminen ei liene vaarallista kuntapäättäjille tai virkamiehillekään.

Tauno Linkoranta

Voisiko kuntaliitoksesta syntyä jotain uutta?

2010-10-14T13:46:00.000-07:00

Esa Halme ja Lauri Kuukasjärvi: Uusi kunta vai kuntaliitos – kuntalaisen itsehallinto. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisu nro 76. Sastamala 2010.

Lue Tauno Linkorannan arvostelu Maaseutu Plus -lehdestä 4/2010

Maaseutuverkoston kanssa eurooppalaisessa huippukylässä

2010-10-14T13:33:00.000-07:00

Joukko maaseudun kehittäjiä kävi toukokuussa opintomatkalla Saksassa ja Itävallassa Münchenin ja Salzburgin alueilla. Suurin osa osallistujista oli kyläasiamiehiä ja maisemansuunnittelijoita, jotka työskentelevät kylien kanssa. Matkan järjesti Maa- ja metsätalousministeriön maaseutuverkostoyksikkö.

Opintomatkan yksi kohde maaseutukunta Weyarn sijaitsee Baijerin osavaltiossa noin 35 km Münchenistä etelään. Weyarn voitti eurooppalaisen kylien kehittämispalkinnon vuonna 2004 ja on palkittu myös ympäristönsuojelusta.

Professori ja kunnanvaltuutettu Franz Demmelmeier oli vieraita vastassa upeissa kunnanvaltuuston tiloissa. Hän kertoi, että alueen historiassa merkittävää osaa näyttelee Salzburgin kreivin vuonna 1133 perustama augustiinilaisluostari. Luostarielämässä musiikki oli tärkeintä, talous ei niinkään, joten luostari ehti olla vararikossa useammankin kerran. Myös ympäristön asukkaat joutuivat osallistumaan taloustalkoisiin, joten suhde esivaltaan ei aina ollut ongelmaton.

Nykyään kunnassa on 3 300 asukasta ja 20 kylää ja se on ollut väkiluvultaan kasvava aina 1950-luvulta lähtien. Töissä käydään suurissa kaupungeissa mm. Münchenistä. Pieniä kuntia ei pakoteta yhdistymään. Kunnan vastuualue on suppeampi kuin Suomessa, mutta muun muassa kaavoitusmonopoli on kunnalla.

Asukasluvun kasvu on tuonut paineita ja ongelmiakin. Maan hinta on nousussa. Ongelmana on, että kotiseudulta ei enää ole varaa ostaa tonttia, vaan muualta tulevat ostavat maat. Maanomistajien kanssa on vähitellen päästy yhteisymmärrykseen siitä, miten maaviljelysmaata muutetaan asuintonteiksi. Osa maasta joudutaan luovuttamaan kunnalle alle markkinahinnan – kunta rakentaa tarvittavan infran.

Kyläuudistusprosessi käynnistettiin osana Baijerin osavaltion maa- ja metsätalousministeriön ohjelmaa 15 vuotta sitten. Visioksi päätettiin yhdessä laadukas maaseutumainen asuminen, jossa elämisen laatu säilyy ja kulttuuriarvot korostuvat. Nuoria on muuttanut pois korkeiden tonttihintojen takia ja tähän pyritään puuttumaan.

Pienen kunnan maapolitiikka on aktiivista. Kyläuudistuksessa on tärkeää, että kaikki tietävät miten kuntaa kehitetään. Asukkaat pyritään saamaan mukaan mahdollisimman laajasti. Weyarnissa työ tehdään ryhmissä asiantuntijoiden avustamana, ja ryhmän toimiaika kestää aiheesta riippuen 1–3 vuotta. Ensin määritellään lähtötilanne ja luodaan visio tulevaisuudesta sekä mietitään, miten asiat toteutetaan. Kansalaisten uudet ideat viedään varhaisessa vaiheessa myös kunnan virallisille päättäjille. Myös tiedotuksesta huolehditaan, alueen historiasta laadittiin muun muassa sarjakuvavihko.

Liikenne on yksi kaikkien tärkeimmistä kyläuudistuksen kohteista, kun pyritään laadukkaaseen maaseutuelämään. Liikenteen hidastaminen tietä kaventamalla ja liikenneympyrällä on johtanut toivottuun tulokseen. Talouden kehittämistä linjattiin siten, että kuntaan ei haluta suuria teollisuusyksiköitä, vaan käsityöläis- ja pientuotantoa esim. tietotyö- ja ohjelmistosuunnittelua. Kehitystä ei siis haluta millä hinnalla hyvänsä.

Weyarnin kyläuudistusprojektin ja aktiivisen kaavoituspolitiikan saavutuksina mainitaan muun muassa:

- uusi koulu, jonka suunnittelussa opettajat ja oppilaat olivat mukana (200 oppilasta)
- kylätalo ja urheilukeskus
- luonnonsuojelualue ja järven kunnostus virkistyskäyttöön, luontopolku
- taidepolku, joka esittelee kuntakeskuksen nähtävyyksiä, luontoa ja taideteoksia
- liikennejärjestelyt, liikenteenjakajien huolto/ylläpito
- Dorfladen: kyläkauppa jossa oman kunnan tuotteet on laajasti esillä
- kuntalaisilla on tunne, että heidän ideansa ja mielipiteensä kuunnellaan tosissaan

Opintomatkalla tutustuttiin myös aluetutkimuslaitokseen, kylien väliseen yhteistoimintaan, energiakokeiluihin, matkailun kestävään kehitykseen sekä kosteikko- ja maisemahankkeisiin.

Kyläasiamiehet Liisa Helanto ja Henrik Hausen

Toimintaryhmät sopimuksellisuuden sommittelijoiksi

2010-10-14T13:21:00.000-07:00

Paikalliset toimintaryhmät ovat maaseutupolitiikkamme kruununjalokivi. Juhlavakaikuinen ”Leader-metodi” saa asian kuulostamaan vielä vahvemmalta. Tällä hetkellä kaikki on vielä hyvin, koska rahaa on käytettävissä ja hankkeita syntyy. On kuitenkin erittäin luultavaa, että seuraavalla EU:n ohjelmakaudella rahoitussuhdanteet kiristyvät, eikä Leader-metodin ydin voi enää olla määrärahojen muuntaminen tuhansiksi ja taas tuhansiksi määräaikaisiksi hankkeiksi.

Nykyisen ohjelmakauden alku oli oireellinen. Rahoituksen käynnistyminen viipyili ja hiljaista oli. Osoittautui, että paikallisille toimintaryhmille ei ollut juurikaan kertynyt muita tehtäviä kuin rahan ohjaaminen erilaisiin hankkeisiin ja hankehallintoon liittyvä neuvonta. Rahojen tultua viimein käyttöön alkoi jälleen toiminta.

Suomessa on aloitettava vakava pohdinta paikallisen toimintaryhmätyön tulevaisuudesta. Juhlittu Leader-metodi pelkistyy tällä hetkellä ylhäältä annetun rahan jakomenettelyksi, jonka tuloksena syntyy aktiviteetteja niin kauan kuin rahaa on käytettävissä.

Jo useita vuosia on maassamme työstetty niin sanotun sopimuksellisuuden ideaa. Sopimuksellisuuden kautta on mahdollista organisoida maaseudun palveluja tai esimerkiksi ympäristönhoitoon liittyviä tehtäviä uudenlaiseksi työllisyydeksi, joka palvelee etenkin kylien asukkaita. Keskiössä on julkisen sektorin, yritysten ja kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö. Sopimuksellisuuden käytännöt ovat haasteellisia, sillä erilaisten pienten töiden yhdistely suuremmiksi kokonaisuuksiksi on työlästä. Sopimuksellisuus ei olekaan edennyt odotetusti, koska sopimuksellisuuden sommittelija on puuttunut.

Sopimuksellisuuden sommittelijoiksi sopisivat erittäin hyvin paikalliset toimintaryhmät. Ne voisivat olla maaseudun uuden työllisyyden edistämisen välttämättömiä linkkejä kuntien, työ- ja elinkeinotoimistojen, yritysten ja kansalaisjärjestöjen välissä.

Paikallisia toimintaryhmiä on vuosikaudet innostettu sopimuksellisuuden sommittelijoiksi. Maanittelu ei ole kuitenkaan tuottanut riittävää tulosta. Menettelyä onkin muutettava, sillä ilman kulttuurista muutosta toimintaryhmien tulevaisuus on uhattuna. Ehdotan, että Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä laatii pikavauhtia sopimuksellisuuden toteuttamisohjeet.

Resursoinnista ja käytännön järjestelyistä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän on neuvoteltava työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Tavoitteena on oltava paikallisen toimintaryhmätyön irrottaminen EU:n rahoitussuhdanteista, jolloin myös Leader-metodi saa mahdollisuuden näyttää todellisen voimansa esimerkiksi kansalaisten lähipalvelujen organisoinnin yhteistyöasetelmissa, maaseudun elinkeinopolitiikan keskiössä sekä paikallisen demokratian vahvistamisessa.

Hannu Katajamäki
Aluetieteen professori
Vaasan yliopisto
hka(at)uwasa.fi

Pakina

2010-10-14T13:19:00.000-07:00

Elämää suurempaa teatteria

Lue Dorfagent Linkorannan kirjoitus lehdestä. Maaseutu Plus -lehden voit tilata Suomen kylätoiminta ry:stä, puh. (02) 738 1761.

Farmari maatalousnäyttelyn kyläosasto

2010-10-14T13:07:00.000-07:00

Farmarin tyylikkäin osasto? Farmari maatalousnäyttely järjestettiin tänä vuonna Mikkelissä. Laajan kyläosaston "Etelä-Savon voimistuvat kylät" tekemiseen osallistui yli 20 järjestöä, hanketta, kylää ja yrittäjää. Osaston lavalla oli joka päivä noin 10 esitystä: tanssia, kyläteatteria, musiikkia. Kuvassa Roolipeliyhdistys Perkunas ry:n vauhdikas esitys.

Pääkirjoitus, Maaseutu Plus 3/2010: Parempi yhdessä kuin erikseen

2010-07-05T06:03:00.001-07:00

Palvelut ja kulttuuri ovat esimerkkejä aloista, joita voidaan edistää henkilökohtaisesti kiinnittäen huomiota vain yhteen toimintaan. Parempi tulos kuitenkin saadaan, jos maaseudun vähäväkisissä oloissa palveluja ja kulttuuria viedään eteenpäin toisiaan ja muita palvelu- ja kulttuurialoja tukien. Se merkitsee yhteishankkeita, yhteispalveluja, palvelujen yhdistämistä, palvelukeskuksia, yhteistä koulutusta jne. Työmuotoja ja kokeiluja riittää, mutta edelleen pääosin hankepohjaisesti. On huomiota herättävää, että kansalaisnäkökulmasta ponnistavia palvelujen ja kulttuurimuotojen järjestämisohjelmia on vähän. Näistä palvelualat kuitenkin on ylivoimaisesti suurin "ammattiryhmä" ja kulttuurialankin työllistävä vaikutus on paljon merkittävämpi kuin yleensä kuvitellaan. Molemmat kasvattavat painoarvoaan.

Palvelu- ja kulttuurisuunnitelmien ja -ohjelmien sisältönä on palvelujen järjestäminen ja monipuolisen kulttuuritarjonnan mahdollistaminen. Molempia aloja voidaan ja pitääkin kehittää myös elinkeinopoliittisesti yrittäjyyden ja työpaikkojen luojina. Yhteiskunta on asenteellisesti ja toiminnallisesti jäljessä ammattirakenteiden tosiasiallista muutosta. Siksi muun muassa iso Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma ei noudata millään lailla maaseudun tosiasiallisia elinkeino- ja ammattirakenteita.

Monen palvelun ja kulttuuritapahtuman järjestäminen edellyttää rajojen rikkomista, yhteistyö- ja muuntumiskykyä sekä rohkeaa riskinottoa. Takkiin on tullut, mutta rinnalle on syntynyt merkittäviä, pysyviä ja iloa jakavia instituutioita. Monen prosessin takaa on tavoitettavissa yksi tai kaksi tulisielua, yleensä ei joukkoa. On äärettömän tärkeää, että näitä tulisieluja on alettu nostaa esiin. Samalla mekanismillahan myös maaseudun kehitystyö teemasta riippumatta pääsääntöisesti tapahtuu. On nähtävä kauas ja runtattava näky vastustuksesta riippumatta läpi. Riskiähän siinä on, mutta tuloksia saadaan.

Me suomalaiset mörököllit saamme talven aikana iloisesta maaseudun kehittämisestäkin turhaa byrokratiaa ja jatkuvaa tukihumppaa. Kesällä voisi irrotella iloisemmilla ja usein jopa tärkeämmillä hankkeilla tai sitten tutustua tarjontaan kuningaskuluttajana heinänkorsi suussa. Kulttuurin puolella eivät mahdollisuudet tekemällä lopu, ja palveluissa on enemmän erilaisia kytkemismahdollisuuksia kuin talven pimeydessä näkee. Jotta päästään eteenpäin, asiat on nostettava aluepohjaisesti suunnittelupöydälle: kyläkohtaisesti, naapurikylien yhteistyönä tai kuntakohtaisesti. Tähän suuntaan mennään, mutta melko hitaasti. Sosiologina sanoisin, ettei liikkeelle lähtöön useimmiten tarvita minkäänlaisia nelikenttiä, joissa tavanomaisina uhkina ja mörköinä esiintyvät esimerkiksi Euroopan unioni tai maan hallitus. Parempi on ottaa ne adrenaliinia kiihottavina kannustimina. Tarttukaamme suoraan konkreettisiin asioihin. Niillä voimistamme kyliämme!

Eero Uusitalo

Kyläkävelyllä sukellettiin Rahulan kulttuuri- ja luontoympäristöön

2010-07-05T05:59:00.000-07:00

Kyläkävely? Kyseessä ei ole kuntoilutapahtuma, vaan Maa- ja kotitalousnaisten kehittämä menetelmä kylien arvokkaiden ympäristö- ja maisemakohteiden, näkymien ja pihojen arvostuksen lisäämiseksi. Onko kyläkävelyn tarkoituksena siis pisteyttää kotipihani tai ryhtyä talkoilla siivoamaan muiden pihoja ja rytöjä? Osallistun ensimmäiseen kyläkävelyyni. Vetäjänä on rautainen ammattilainen, maisemaneuvoja Leena Lahdenvesi-Korhonen Mikkelin ProAgriasta, joten eiköhän kysymyksiini löydy vastauksia.

Lue kyläasiamiehen reportaasi/tajunnanvirtajuttu Maaseutu Plus 3/2010 -lehdestä.

Nettilehteen siirtymistä harkittava tarkkaan

2010-07-05T05:56:00.000-07:00

Maaseutu Plus -lehti perustettiin vuonna 2001 yhdistämällä kyliä palveleva Kylätoimintalehti (aik. Kylät toimivat ), Leader-verkostoyksikön julkaisema Liiteri-lehti ja POMO-ryhmien Kyläverkko-lehti. Maaseutu Plus kattaa laajasti koko paikallisen kehittämisen kentän, niin Leader-ryhmät, kylätoiminnan kuin muut paikallistoimijat.

Lehteä on kehitetty muuttuvan toimijakentän eli kaikkien paikalliskehittäjien tarpeisiin. Maaseutu Plus -lehden toimintapohjaa on määrätietoisesti laajennettu myymällä yhteistyökumppaneille lehden liitteitä ja erillispainoksia. Lehdestä tarjotaan sivuja muille maaseutujärjestöille niin, että he vastikkeeksi voivat ostaa erillispainoksen tai tietyn kappalemäärän.

Maaseutu Plus -lehden lukijatutkimus toteutettiin nettikyselynä ”Yhteistyön tiivistäminen viestinnässä” -nimisen YTR/MMM:n rahoittaman kehittämishankkeen yhteydessä keväällä 2010. Lukijatutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena oli selvittää, miten lukijakunta kokee lehden sisällön luettavuuden ja osuvuuden. Kyselyn toisena tehtävänä oli selvittää, voitaisiinko lehteä julkaista pelkästään sähköisessä muodossa. Lukijatutkimus laadittiin Hämeen ammattikorkeakoulussa.

Lehden muuttaminen pelkästään sähköiseen muotoon nettilehdeksi ei saanut tutkimuksessa kannatusta. Vastaajat olivat yleisesti sitä mieltä, että sähköisen lehden lisäksi tarvitaan paperiversio. Vastaajista peräti 84 prosenttia lukee lehden mieluiten paperijulkaisuna, joten pelkästään nettilehteen ei tulosten perusteella ole syytä siirtyä. Jos paperimuotoisen julkaisun rinnalla toimitettaisiin myös sähköistä versiota, olisi sille vastaajien mielestä paras formaatti näköislehti. Vastaajista 68 prosenttia pitää nimittäin näköislehteä erittäin hyvin tai melko hyvin soveltuvana. Huonoiten soveltuvana pidetään sähköpostin liitetiedostona jaettavaa pdf-julkaisua.

Johtopäätöksenä voidaan pitää, että tarvitaan sekä mallikas paperilehti että erinomainen nettilehti. Yhtenä perusteluna nähdään liian hitaat laajakaistayhteydet; kaikilla ei ole mahdollisuuksia tarpeeksi nopeisiin ja kohtuuhintaisiin nettiyhteyksiin varsinkaan harvaan asutulla maaseudulla tai saaristossa. Lehti halutaan edelleen lukea paperiversiona, ja sähköinen versio voisi olla sen tukena. Lisäksi www-sivuille kaivataan ajankohtaisempaa asiaa ja vuorovaikutteisempaa keskustelua.

On myös muita syitä jatkaa paperilehden julkaisemista. Maaseutu Plus -lehti profiloituu vahvasti ammatti-, jäsen- ja järjestölehdeksi. On vaara, että jos siirryttäisiin pelkästään nettilehteen, Maaseutu Plus -lehti kadottaisi lukijakuntansa. Toisaalta varsinkin nuoremmat haluavat lukea uutisensa netistä. Huoli voi olla aiheellinen, mutta sähköinen lehti ja Internet eivät varmasti imaise kaikkia lehtiä. Kun monet lehdet siirtyvät pelkästään sähköiseen julkaisuformaattiin, osa paperimuotoisista jäljelle jäävistä ammatti- ja järjestölehdistä voi vahvistua.

Maaseutu Plus -lehti ei ole kovin tunnettu omien yhteisöjensä ulkopuolella. Tämän takia ehkä emme aina itsekään ymmärrä, miten tärkeäksi lukijakunta kokee lehtemme. Jos aliarvioimme lehtemme merkitystä, voi se johtaa tarpeettomaan ja suunnittelemattomaan verkkolehtisiirtymään.

Kun Maaseutu Plus -lehden taustatahoina on useita keskusjärjestöjä jäsenkuntineen, lehden levikki ja uskottavuus ilmoitusvälineenä lisääntyvät. Tällöin myös tilaaja- ja ilmoitustuotot kasvavat. Tämä mahdol-listaa jatkossa lehden omatoimisen tulonhankinnan huomattavan lisääntymisen. Vuoden 2010 kesän ja alkusyksyn aikana jatkuvat yhteisen lehden kehittämisneuvottelut Suomen Kotiseutuliiton, Rajaseutuliiton, Maaseutuverkostoyksikön ja Maaseudun Sivistysliiton kanssa. Nyt lukijatutkimuksen jälkeen on aika päättää myös muista toimenpiteistä: lehden nimenmuutos, uusi typografia ja taitto sekä muut välttämättömät uudistukset.

Risto Matti Niemi
Pääsihteeri

Valtakunnallinen kampanja Voimistuvat kylät lähdössä käyntiin: Maaseutua kehitetään laajalla organisaatioyhteistyöllä

2010-07-05T05:54:00.000-07:00

Suomen Kylätoiminta ry käynnistää yhdessä Kuntaliiton, evankelisluterilaisen kirkon, Maaseutuverkostoyksikön, Maaseudun Sivistysliiton (MSL) sekä Maaseutupolitiikan Yhteistyöryhmän (YTR) ja sen sopimuksellisuusasiantuntijoiden kanssa laajan kampanjan nimellä Voimistuvat kylät. Mukana järjestelyissä ovat kylien maakunnalliset ja seudulliset toimijat sekä Leader-toimintaryhmät ja muut paikalliskehittäjät. Myös SITRAn Maamerkit-ohjelma lähtee mahdollisesti mukaan kampanjaan ensi vuonna.

Kampanjan ydinkysymys on kylien ja kuntien yhteistyön lisääminen. Maaseutukunnat ovat heikkoja ilman vapaaehtoistoimijoita, ja kyläyhdistykset ovat heikkoja ilman kuntien tukea. Myös yrittäjiä, seurakuntia ja muita paikallisia järjestöjä ja viranomaisia tarvitaan mukaan, jos halutaan saada maaseudun ääni kuuluviin.

Suuri osa maaseudun kehittämishankkeista on vapaaehtoistoimijoiden varassa. Maaseutukuntien kannattaa ottaa kolmas sektori mukaan kehittämistoimintaan. Toisaalta kun kuntakoko kasvaa, on yhä tärkeämpää vahvistaa kyliä pienimpinä toiminnallisina alueyksikköinä.

Lue lisää MaaseutuPlus-lehdessä!

Leader-metodia kehitetään: Yksittäiset hyvät hankkeet eivät riitä

2010-07-05T05:47:00.000-07:00

Leader-toimintaryhmät ovat osoittautuneet maaseudun kehittämisen hyväksi työkaluksi. Nyt Leader-metodia pyritään kehittämään yhteistyöprojektilla: Leader-metodin kehittämishanke 2009–2010. Projektin hakijana on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyökumppaninaan Oulun yliopiston Lönnrot-instituutti, Otavan Opisto ja laaja toimijajoukko. Keskeistä hankkeessa on seminaarisarja, verkkoyhteisö sekä eri kohderyhmille tehdyt kyselyt.

– Ainahan on niin, että tietty porukka keskustelee ja muut seuraavat vähän sivusta. Kuitenkin tässä hankkeessa on aika hyvin saatu samaan pöytään niin ministeriöiden ja Maaseutuviraston kuin Ely-keskusten, toimintaryhmien ja seutukuntien toimijat, kertovat Torsti Hyyryläinen ja Manu Rantanen Ruraliasta.

– Leader-toiminta on ohjelmaperusteista kehittämistä ja vaikka ohjelmia tarvitaan, niin tietyn ajan jälkeen tällainen kehittäminen tahtoo ”tahmautua”. Eräs kauan toiminut toiminnanjohtaja ilmaisi asian niin, että ”happi alkaa loppua”.
Kun keskustelemme siitä, mitä Leader-toiminnan käytännön ongelmat oikein ovat, esille nousee byrokratia ja vahva hallintojärjestelmä. Innovatiivisuus ja alkuinnostus ovat jääneet taka-alalle.

– Aiheesta tehtyjen kyselyjen yksi hälyttävin tulos on, että hankkeiden toteuttajilla on tunne, ettei hallinto ole kiinnostunut toiminnan tuloksista. Jos kuittisulkeiset nousevat tärkeämmiksi kuin todellinen vaikuttaminen maaseudun kehitykseen, ollaan väärillä teillä.

– Tällaisessa ympäristössä on yllättävää, että yleensä syntyy hyviä hankkeita. Ovatko onnistuneet hankkeet enemmän onnellisia sattumia kuin yleistrendi? Yksittäiset hyvät esimerkit eivät riitä, kyllä koko hanketoiminnalle pitäisi asettaa tulosvaatimuksia: onko kehitystä Leader-ryhmien alueella tapahtunut?

Torsti ja Manu ovat hieman yllättyneitä siitä, miten voimakkaasti ratkaisuksi on noussut Leader-ryhmien itsemääräämisoikeuden lisääminen – niin sanottu Global grant -ajattelu. Global grantissä ryhmällä olisi itsenäinen valta jakaa rahat tiettyjen sääntöjen puitteissa sekä velvoite hoitaa maksut ja valvoa itse varojen käyttöä.

– Pyrimme tarkastelemaan kaikkia tasoja ja sitä, miten metodeja voisi uudistaa. Ikävä kyllä osa toimijoista on jo sitä mieltä, että peli on menetetty. Mutta kyllä kyselyissä ja keskusteluissa tulee esille myös aitoa alkuinnostusta!

Leaderin tärkeä piirre on alhaalta ylös tapahtuva kehittäminen. Alhaalta ylös ei kuitenkaan saa tarkoittaa sisäänpäin kääntymistä. Osaratkaisuja ja ideoita pitää hakea ulkoa, jopa ulkomailta.

Leader-toiminnan kansainvälisyyden pitäisi lisääntyä, mutta nyt se näyttää pikemminkin vähentyneen ja luotuja suhteita katkeaa. Yksi ongelma on resurssien niukkuus, suomalaiset Leader-ryhmät toimivat pienillä rahoituskehyksillä. Kansainvälisyyden kehittäminen on myös jäänyt Leader-toiminnan byrokratiaongelmien varjoon. Jotta kansainvälisestä yhteistyöstä olisi hyötyä, sen pitää olla pitkäjännitteistä ja siinä pitäisi hyödyntää Leader-ryhmän yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa.

– Leaderin ydintä on myös vuorovaikutuksen rakentaminen toimintaryhmän, asukkaiden ja muiden järjestöjen kesken. Toimintaryhmä on enemmän kuin vain neuvontajärjestö ja rahan jakaja. Sen pitäisi rakentaa alueen yhteistyösuhteita. Kyselyjen mukaan toimintaryhmissä arvostetaan paikallisuutta ja kylätoimintaa pidetään tärkeänä osana paikallista kehittämistä. Myös osaamista on: toimintaryhmät ovat jo aika hyviä tunnistamaan innostuneisuutta alueella. Ja innostuneisuudellahan on tärkeä osa kaikessa kehityksessä.

Metodihankkeessa tärkeä osa on verkkoyhteisöjen rakentaminen. Internetissä on keskusteluryhmä ja kesäkuussa järjestetään verkkoseminaari. Keskustelut ja verkkoseminaarin taltiointi löytyvät osoitteesta http://leadermetodi.ning.com. Ruralian tutkijat pitävät tärkeänä, että pää tähän suuntaan on nyt avattu.

– Vain pieni osa Leader-toimijoista kirjoittaa nettiyhteisössä. Erityisesti hallinnolle tällainen avoimuus on vierasta. Arkuus kuitenkin murtuu vähitellen ja toivomme, että keskustelu vielä laajenee hankkeen loppua kohti. Niin sanottu onnellisuusmuuri ei ole ollut esteenä, aika kipeistäkin asioista on keskusteltu nettiyhteisössä, Torsti Hyyryläinen ja Manu Rantanen tähdentävät.

Henrik Hausen

Kaksi kieltä, yhtä mieltä

2010-07-05T05:44:00.000-07:00

Pohjanmaan maakuntaohjelman taannoinen nimi ”Kaksi kieltä, yhtä mieltä – Två språk, ett mål” toteutti jälleen itseään, kun maakunnan Leader-ryhmien, YHYRES-kehittämisyhdistyksen sekä Aktion Österbottenin, hallitukset tapasivat kauniissa puitteissa Vänrikki Stoolin keskuksessa Oravaisissa keskiviikkona 19.5. Käytännön yhteistyö toimihenkilöiden kesken on jo viime ohjelmakaudelta lähtien ollut viikoittaista. Yhteisestä tapaamisesta myös luottamushenkilöiden kesken oli puhuttu jo pitkään ja nyt se vihdoin toteutui seminaarin muodossa yhteisen kansainvälistymishankkeen ansiosta.

Aurinkoinen lämmin ilma sekä historiallisen tunnelmallinen ympäristö saivat hallitusten jäsenet ylittämään iloisesti kieliesteet – onhan Leader koko Euroopan laajuinen yhteinen ”kieli”. Seminaarin pääaiheena oli kansainvälinen yhteistyö, verkostoituminen ja kokemusten vaihto.

Aktion Österbotten ja YHYRES-kehittämisyhdistys ovat tarttuneet kansainväliseen yhteistyöhön yhteisellä kansainvälistymishankkeella. Hankkeen vetäjä, kansainvälistymiskoordinaattori Marianne Sjöström mainitsi yhdeksi työnsä haasteista sen, että luotettavien yhteistyösopimuksien hankkiminen ulkomailta vaatii paljon työtä prosessin hitauden vuoksi.

Keskustelua on herättänyt myös se, tulisiko yhteistyöpartneria etsiä maantieteellisen sijainnin vai painopistealueen perusteella. Myös pitkäaikaisen projektin etukäteisarviointi on haasteellista. Aktion Österbottenin hallituksen puheenjohtaja Mats Brandt korosti, että kansainvälisen strategian tarkentaminen on tärkeää. Kansainvälisten hankkeiden tulee olla molempien toimintaryhmien strategioiden mukaisia ja on erityisen merkityksellistä, että ne tuovat lisäarvoa mukana oleville alueille.

Aktion Österbotten on myöntänyt Leader-rahoitusta ”Ung Folkmusikbro” hankkeelle, joka on Suomen tämän ohjelmakauden (2007-2013) ensimmäisiä kansainvälisiä hankkeita. Yhteistyöpartnerina toimii Ruotsi, joka on sekä maantieteellisesti että kulttuurillisesti lähellä Suomea. Yhteistyön aiheena on kansanmusiikki ja nuorisovaihto: suomalaiset nuoret kansanmusiikinopettajan kera lähtevät Ruotsiin, jonne saapuu myös englantilaisia ja ranskalaisia nuoria sekä kansanmusiikinopettajia. Tarkoituksena on opetella osallistujamaiden kansanmusiikkia sekä jakaa tietotaitoa. Suomeen tulee vastaavasti ruotsalaisia myöhemmin hankkeen aikana.

Seminaari sujui vilkkaasti keskustellen. Illan aikana saatiin myös tutustua muutamiin paikallisiin hankkeisiin, jotka on rahoitettu Aktion Österbottenin myöntämillä Leader-rahoilla. Yhteisseminaari oli erittäin onnistunut, ja siitä aiotaan tehdä jatkuva käytäntö.

Henna-Maija Vakkuri
-----------------------------

Två språk, ett mål

Landskapsöversikten för Österbotten hade i tiderna namnet ”Två språk, ett mål – Kaksi kieltä, yhtä mieltä” - och detta besannades igen, när styrelserna för landskapets Leader – grupper, Aktion Österbotten och YHYRES -kehittämisyhdistys träffades onsdagen den 19 maj i vacker omgivning vid Fänriks Ståls Center i Oravais. Personalen har ända sedan förra programperioden haft ett nära samarbete. Det har en längre tid varit tal om att sammanföra även de förtroendevalda och nu kunde detta förverkligas i form av ett seminarium inom ramen för det gemensamma internationella projektet.

Det soliga och varma vädret samt den historiskt stämningsfulla miljön fick styrelsemedlemmarna att glatt överskrida språkmuren – men så är ju också Leader hela Europas gemensamma språk. Seminariets huvudämne berörde det internationella samarbetet, nätverkande och erfarenhetsutbyte.

Aktion Österbotten och YHYRES –kehittämisyhdistys har tagit fasta på det internationella samarbetet genom ett gemensamt internationaliseringsprojekt. Projektets dragare, internationella koordinatorn Marianne Sjöström nämnde den utdragna och resurskrävande processen, innan man slutligen får till stånd ett samarbetsavtal med utlandet, som en av utmaningarna i jobbet.

Huruvida en samarbetspartner borde väljas på basen av geografi eller tyngdpunktsområde har också väckt diskussion. Vidare är det en utmaning att på förhand utvärdera de långsiktiga effekterna av ett internationellt projekt. Ordförande för Aktion Österbotten, Mats Brandt betonade vikten av att en gemensam internationell strategi fastslås. Internationella projekt bör vara förenliga med vardera aktionsgruppens strategier och det är speciellt viktigt, att de tillför mervärde för de deltagande områdena.

Ett via Aktion Österbotten finansierat internationellt projekt vid namn ”Ung Folkmusikbro” fick i dagarna stödbeslut och är därmed bland de allra första i Finland under pågående programperiod (2007-2013). Samarbetsparten finns i Sverige, som ligger nära Finland inte bara geografiskt, utan även kulturellt sett. Samarbetsområdet är folkmusik och ungdomsutbyte. Österbottniska ungdomar och en folkmusiklärare reser till Hälsingland i Sverige för att tillsammans med ungdomar och lärare från England och Frankrike delta i en sommarskola, där man ska utbyta och lära sig av varandras folkmusikskatt. Under projektet kommer även svenska ungdomar och lärare till Österbotten för motsvarande evenemang.

Det fördes aktiva diskussioner under kvällen och man fick även tillfälle att bekanta sig med några lokala projekt, som finansierats med Leader – medel via Aktion Österbotten. Seminariet var mycket lyckat och i framtiden kan säkert liknande evenemang ordnas.

Henna-Maija Vakkuri

Uusi Leader-asiamies: Mietteitä tien alussa

2010-07-05T05:39:00.000-07:00

Leader -asiamiehen tehtävä on uusi sekä minulle itselleni että ylipäänsä tehtävänä. Taipaleelle lähtiessäni ei siis ole ollut saappaita täytettävänä. Toki matkaeväänä on hankesuunnitelma sekä myös joukko odotuksia, sillä tämä tehtävä ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan monista vuosien kuluessa kentältä esiin nousseista ajatuksista ja tarpeista.

Huomattavilta osin työhön liittyvät asiat ovat toki tuttuja, sillä yli 11 vuoden ajan toimintaryhmissä työskentely sekä monissa erilaisissa ryhmissä toimintaryhmien edustaminen on väistämättä opettanut jotain. Näkökulma aiempaan nähden on nyt kuitenkin hieman erilainen. Aiempaa tärkeämpää omassa toiminnassani on nyt näkemyksen muodostaminen tarvittavista kehityssuunnista, sen miettiminen miten niihin päästään sekä näihin päämääriin pääsyyn myötävaikuttaminen. Liikkeen ohella myös päämäärä on tärkeä.

Eräissä kommenteissa todetaan Leader-toiminnan olevan kriisissä. Voisi sanoa, että valitettavasti ja osin myös onneksi asia on näin. Kehittämistoimintaan, eritoten sen uutta luovaan ja pienten toimijoiden harjoittamaan osaan, nykyiset rahoituksen pelisäännöt soveltuvat perin huonosti. Esimerkiksi Leader-periaatteilla on kovin vähän tilaa toteutua. Toisaalta kriisistä voi puhua myös positiivisessa, uutta luovassa merkityksessä. Kun toimintaa on harjoitettu pääperiaatteiltaan melko samalla tavoin liki 15 vuotta, väistämättä ja luonnollisena kehitysvaiheena on syntynyt tarve pohtia omaa tekemistä. On siis muutosprosessin paikka ainakin jossain muodossa. Mielestäni tähän mainittuun kriisiin liittyvät nämä molemmat tekijät. Kun ne molemmat asiat pakottavat etsimään parempaa huomista, voisi olettaa, että se myös löydetään.

Aloittaessani ajattelin, että työ tulee kohdistumaan suunnilleen yhtä paljon tämän ohjelmakauden asioihin ja tulevaan kauteen valmistautumiseen. Hyvin pian havaitsin, että juna onkin tulevan kauden suhteen jo melko vahvasti liikkeellä, joten ensi kauteen valmistautuminen on työstä isompi palanen. Asian merkitystä korostavat omat havainnot siitä, että hyvin pitkälti ohjelmakautta toteutetaan siten kuin se lähtötilanteessa on paalutettu. Muutokset, tärkeiksikin koetut, ovat ohjelmakauden aikana usein melkoisen työläitä toteuttaa. Voisi lainata vanhaa viisautta ”hiihtäjät tehdään kesällä” ja todeta, että ohjelmakauden toteutus rakennetaan edellisen kauden aikana. Joten nyt on jo toiminnan aika siinä asiassa.

Leader-toiminnan tulevaisuuteen liittyen global grant on mielenkiintoisin yksittäinen asia pohdittavaksi. Mielestäni on syytä perusteellisesti tutkia ja pohtia, olisiko se hyväksi Leader-toiminnan kannalta, ja mikäli vastaus kysymykseen on myönteinen, myös määrätietoisesti toimia sen toteutumisen hyväksi.

Eräs Leader-toimintaan liittyvä piirre, joka on aina minua kiehtonut, on toiminnan monimuotoisuus. Kun matkan varrella on nähnyt melko laajan kirjon sekä rahoitettuja Leader -toimenpiteitä että niiden toteuttajia, niin välillä tulee miettineeksi, että vieläköhän sitä löytyy jotain, mitä ei jo ole toteutettu tai uusi toteuttaja. Ja aina sitä vaan ihminen yllättyy, kun joku keksii taas jotain uutta ja Leader osoittaa toimivuutensa hyvinkin erilaisissa kehittämistarpeissa. Annetaan siis positiivisessa mielessä ”kaikkien kukkien kukkia”!

Heikki Konsala

Mikä Global grant?

Global grant -periaatteella tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi Leader-ryhmä saisi tietyn määrärahan käyttöönsä ja päättäisi sen käytöstä itsenäisesti – tietenkin alkuperäisiä tavoitteita ja ehtoja noudattaen. Kuittisulkeisista siirryttäisiin eräänlaiseen urakkasopimukseen. Global grant vaatisi luottamusta rahoittajan ja toimintaryhmän välille ja se lisäisi toimintaryhmän vastuuta ja myös henkilökunnan tarvetta.

HH

Kylä kelpaa Tammelassa

2010-07-05T05:34:00.000-07:00

Tammelan Kylät ry on saanut tänä vuonna järjestääkseen kahdeksannet valtakunnalliset Kyläasumisen messut. Messut toteutetaan paikallisen toimintaryhmän LounaPlussa ry:n hankkeena yhteistyössä Tammelan kunnan kanssa. Tapahtuman ajankohta on parhaana loma-aikana heinäkuussa, 17. - 25.7.2010.

Messujen avulla Tammelan kuntaa kylineen halutaan tuoda esille turvallisena, luonnonläheisenä ja viihtyisänä asuinpaikkana. Tavoitteena on lisätä alueen tunnettavuutta ja tuoda esille Tammelan kunnan etuja asumiskuntana, sen erinomaista sijaintia, hyviä palveluita ja harrastusmahdollisuuksia. Tähän kaikkeen kylissä jo vuosien ajan tehty omaehtoinen kehittämistyö tarjoaa erinomaiset lähtökohdat.

Kodinpaikkoja tarjolla

Messuilla on myynnissä ennätysmäärä vapaita kohteita – 120 tonttia eri puolilla kuntaa, mukana myös omakoti- ja vapaa-ajan kiinteistöjä. Kunnassa ja kylissä on nyt oivallettu, että uusien asukkaiden saamiseksi tarvitaan monipuolista tonttitarjontaa. Kaikki kohteet on koottu kyläkohtaisesti www.kodinpaikka.fi –tonttipörssiin. Palvelussa on tarjolla myös linkkejä paikkakunnan talonrakennusalan yrityksiin. Kylien aloitteesta kunta markkinoi kaikkia myynnissä olevia kohteita myös Etuovi.comissa vuoden 2010 ajan.

Tontteihin ja muihin kohteisiin voi tutustua joko oma-aloitteisesti tai osallistumalla kylittäin järjestettäviin esittelykierroksiin. Messuarvonnassa voittona on tuhannen euron lahjakortti tontin ostoon.

Kokemuksia ja elämyksiä yhdeksän päivän ajan

Kyläasumisen messutapahtuma on ikkuna nykyaikaiseen kyläasumiseen ja maaseutuun. Teemapäivät tarjoavat tietoa, tekemistä ja kokemista koko perheelle - hauskanpitoa ja viihdettä unohtamatta. Yhdeksän päivän ajan Tammelassa tapahtuu niin kirkonkylässä kuin kylilläkin. Monipuolinen messuohjelma ja näytteilleasettajat tarjoavat vinkkejä ja tuoteuutuuksia rakentajille ja remontoijille.

Messujen päivät on teemoiteltu mielenkiintoisin aihein. Ympäristö-, energia- ja maaseutuasumisen teemapäivien yhteydessä 18.–20.7. messukävijöillä on mahdollisuus tutustua uudis- ja korjaus-rakentamiseen, haja-asutusalueen uusiutuvaan energiaan perustuviin lämmitysratkaisuihin sekä jätehuolto- ja vesihuoltojärjestelmiin kunnantalon ja koulukeskuksen näyttelyosastoilla ja tietoiskuissa sekä esittelykohteissa kylillä.

Virallisia avajaisia vietetään 17.7.2010 Tammelan kunnantalolla, jonne kylät kokoontuvat esittelemään tonttitarjontaa, kotikyläänsä ja antamaan näytteitä ohjelmistostaan. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila toimii messujen suojelijana ja tuo valtiovallan terveiset tapahtumalle.

SU 18.7. YMPÄRISTÖPÄIVÄ
JärviSunnuntai-tapahtuma ja Kesäasukasinfo. Tietoa mm. vesi- ja jätevesiasioista sekä vesistöjen suojelusta. Mato-ongintakilpailu lapsille ja kuuppamelontakisat. Kylillä kesätapahtumia, kesäteatteria, taidenäyttelyitä ja konsertti.

MA 19.7. ENERGIAPÄIVÄ
Tutustutaan haja-asutusalueen energiavaihtoehtoihin, mm. pelletti, hake, maalämpö, ilmapumput, tuuli- ja aurinkoenergia. Energiatehokkuuden huomioiminen rakentamisessa, rakennuskohteen suunnittelu. Kesäteatteria ja yhteislaulua kylillä.

TI 20.7. MAASEUTUASUMISEN PÄIVÄ
Asutaan maalla Maan tavalla! -maaseutuasumisen seminaari, järjestäjänä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän maaseutuasumisen teemaryhmä ja Talonpoikaiskulttuurisäätiö. Tonttikierrokset kylillä, Mustialan kierros ja latotanssit iltasella.

KE 21.7. KYLÄTOIMINNAN JA KULTTUURIN PÄIVÄ
Maaseutupaneeli yhteistyössä Suomen Kylätoiminta ry:n ja Hämeen kylät ry:n kanssa. Paneelissa mukana maaseutuneuvos Eero Uusitalo. Kylä kehut -kilpailussa kylät kehuvat itseään miten parhaiten taitavat. Yleisöäänestys parhaasta kehumisesta. Kesätorilla kylien ohjelmaa ja kunnantalolla koti-seutuelokuvia.

TO 22.7. MAISEMANHOITOPÄIVÄ
Maisemankunnostuskilpailun kohteisiin tutustuminen ja kunnostautuneiden palkitseminen. Erityisympäristötuki- ja perinnekasvineuvontaa. Kylämaisemia valokuvanäyttelyssä, kyläkierros kunnostetuissa maisemissa.

PE 23.7. KYLÄKELPAA-MARKKINAT JA LÄHIRUOKAPÄIVÄ
Maalaismarkkinat yhteistyössä Markkinaperinteen tuki ry:n kanssa. Kokkausnäytöksiä ja lähiruoka-asiaa yhteistyössä Aitoja makuja -hankkeen kanssa. Kylillä tanssitaan.

LA 24.7. PERINNEPÄIVÄ
Kotiseuturetki, tutustuminen Nahkurinverstaaseen. Kylillä ohjelmaa kesätorista tervajuhlaan.

SU 25.7. KYLÄ LIIKUTTAA
Kotiseuturetki, opastettuja luontoretkiä Torronsuolla, suolentopallo-ottelu Koivansuolla ja kylillä ohjelmaa aamusta iltaan.

MIELENKIINTOISIA TUTUSTUMISKOHTEITA

Messujen aikana kävijät voivat tutustua mm. Kontio-taloon Susikkaalla, Herrala-taloon Letkun kylässä, toimivaan tuulivoimalaan Susikkaalla ja jätevesipuhdistamon asennukseen. Nykyajan vastapainoksi voi tutustua myös keskiaikaiseen kivikirkkoon Tammelan kirkonkylässä, Mustialan miljööseen ja Nahkurinverstaaseen Härkätien varrella, sekä 1800-luvulla rakennetun Tolpan talon restaurointiin Sukulassa. Ohjelmassa on myös runsaasti Ympäristöpäivän tutustumiskohteita ja kotiseutu- ja kyläkierroksia.

Ajantasainen ohjelma on luettavissa www.kylakelpaa.fi -sivustolla

Eija Laine
Toimivat kylät – menestyvä kunta –hanke
kyläasiamies, Tammelan kylät ry

Maaseutuverkosto: Ohjelman neuvottelupäivät tarjosivat jokaiselle jotakin

2010-07-05T05:26:00.000-07:00

Teksti: Riika Isola
Kuvat: Paula Huhtanen

Koko Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman yhteisillä neuvottelupäivillä käytiin vuoropuhelua ohjelman tuloksista ja tuloksellisuuden parantamisesta. Ajankohta ohjelman toteutumisen tarkasteluun on otollinen, sillä tällä hetkellä ollaan ohjelmakauden puolivälissä: kokemuksia on jo saatu ja toimintaa voidaan yhä kehittää. Kaikki ohjelman toimenpiteet ovat käytössä.

Vaikutuksia jo nähtävissä

Neuvottelupäivien puheenvuoroissa tuotiin esiin jo havaittavissa olevia ohjelman vaikutuksia. Vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelu alkaa näkyä. Lähes kaikki viljelijät ovat sitoutuneet ympäristötukeen ja luonnonhoitopellot on otettu hyvin vastaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY) on asetettu tulostavoitteet, jotka edistävät vesistönsuojelua: esimerkiksi tiettyjen erityistukisopimusten määrät alueittain.

Investointihankkeiden koko on kasvanut ja tukenut maatalouden kilpailukykyä. Yritysten perustaminen ja kehittämistoimet ovat olleet aktiivisia. Mikroyritykset ovat innostuneet hakemaan tukia. Yhteensä neljästätuhannesta yritystukihakemuksesta 2 700 hakemusta koski mikroyrityksiä.

Ohjelman tuloksellisuutta on parannettu tehostamalla ympäristötuen toimia ja seuraamalla kohdentumista. Yritys- ja hanketukien byrokratian purkamista selvittäneen työryhmän esitysten toimeenpano helpottaa tuenhakijoiden työtä. ELY-keskusten ja toimintaryhmien rahoituskehyksiä tarkennetaan vuonna 2011. Luonnonhaittakorvauksen uudistaminen tehdään vuonna 2014 osana laajempaa maatalouspoliittista uudistusta.

Ensi kauden linjauksista ensimmäiset tiedot syksyllä

Neuvottelupäivillä luotiin myös katseita tulevaisuuteen. Heimo Hanhilahti odottaa tänä vuonna valmistuvasta maaseudun kehittämisohjelman väliarvioinnista eväitä seuraavan ohjelmakauden valmisteluun.

Hanhilahti toivoo, että keskeiset linjaukset saadaan komissiosta vuosina 2011–2012. Valtiosihteeri Jouni Lind kertoi, että analyysi budjetista ja rahoituksen painopisteet saadaan tietää syksyllä ja tarkemmista summista sovitaan 2011. Suorat tuet ja maaseudun kehittäminen säilynevät omissa pilareissaan jatkossakin.

Seminaarin päätöspuheenvuoron pitänyt koko Euroopan tuottajien etujärjestön Copa-Cogecan pääsihteeri Pekka Pesonen linjasi, että maaseudun kehittämisen tulisi myös jatkossa pysyä kakkospilarina osana maatalouspolitiikkaa. Hän huomautti, että vahvan ja kattavan ohjelman ansiosta Suomen maaseudulla on EU:n mittakaavassa poikkeuksellisen vahva asema.

Hallinnollinen taakka ja vähät resurssit huolettavat

Leena Tenhola kertoi toimista yritys- ja hanketukien hallinnollisen taakan keventämiseksi. Maaseutuvirasto on asettanut ELY-keskuksille tulostavoitteet käsittelyaikojen lyhentämiseksi. Hakijan työtä helpotetaan poistamalla kustannusarvion kustannuslajien sitovuus. Hallinnon keskinäiseen vuoropuheluun kehitetään menettelyjä, ja sähköisen asioinnin lisäämistä sekä tukien haussa että hallinnossa selvitetään.

ELY-keskusten tuottavuustavoitteet vähentävät resursseja seuraavalta ohjelmakaudelta. Resurssitilanne tulisikin huomioida tulevan ohjelmakauden valmistelussa ja lainsäädäntöä suunnitellessa, sillä se vaikuttaa sekä tuenhakijalle aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan että viranomaisten tehtäviin. Pekka Tahvanainen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta muistutti, että uudet tukimuodot tuovat aina mukanaan lisää työtä hallinnolle. – Tarvittaisiin byrokratiapoliisi, joka perkaisi tukimuodot etukäteen, Tahvanainen sanoi.

Luottamus lähtökohdaksi

Toimintaryhmien 7 000 myöntöpäätöksen tavoite saavutettaneen, koska tällä hetkellä toimintaryhmät ovat puoltaneet noin 3 300 hakemusta. Antero Lehikoinen Joensuun seudun LEADER -yhdistyksestä oli tehnyt toimintaryhmille kyselyn ohjelmatyön tilanteesta ryhmien näkökulmasta.

Lisää tuloksellisuutta ei ohjelmatyöhön saada Lehikoisen mukaan vain byrokratianpurkutoimilla. Asetusmuutokset eivät riitä, vaan vaaditaan asennemuutos: toiminnan lähtökohtana tulisi olla luottamus. Tulosten tulisi mennä muotoseikkojen edelle. – Keskustelevuutta koko ketjussa tulisi parantaa, Lehikoinen ehdotti.

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman arvioinnista vastaavan Fin-Auguurin Tuomas Kuhmonen ehdotti tulossopimusajattelua ratkaisuksi kohti luottamuksen kulttuuria. Kuhmonen kertoi ohjelman väliarvioinnin valmistumisesta, jota varten on haastateltu hallintoa ja tehty kyselyjä tuen hakijoille.

Nyt on aika vaikuttaa

Valtiosihteeri Lind näkee hallituksen energiapaketissa suuren mahdollisuuden maaseudulle. Ilmastonmuutos nostaa esiin ruokahuoltoon liittyvät kysymykset. Lindin mukaan on tärkeää, että Suomi ja Eurooppa tuottavat jatkossakin oman ruoan.

Hän painotti, että nyt on aika vaikuttaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen kysymyksiin. Komissio on avannut verkossa kaikille avoimen palautekanavan, jossa kommentteja voi antaa. Lisäksi verkosto tekee sidosryhmien kanssa yhteenvetoja, jotka toimitetaan kesäkuussa komissioon. Myös Otakantaa.fi-palvelussa on mahdollista keskustella maaseudun kehittämisestä.

---------------

Maaseutuverkoston sivuilla myös:

- Vuorovaikutteinen koulutus lisäsi Iloa ja uskoa Leader-työhön

- Hevoset nuorten kuntouttajana

- Irlannin kansallinen maaseutuverkosto 2007–2013

Svenska spalten

2010-07-05T05:09:00.000-07:00

Lite om innehållet i Svenska Spalten

Telemedicin - Helsingfors-Korsnäs

Inom Kust-Österbottens samkommun för social- och primärhälsovård (K5; Malax, Korsnäs, Närpes, Kaskö och Kristinestad) har man funderat på nya serviceformer för landsbygden, där särskilt bristen på läkare periodvis har vållat bekymmer. Dessa kommuner har också en åldrande befolkning som är i behov av allt mera läkarvård. Hur löser man ekvationen med ökat behov av läkarvård och nya servicekoncept?

Här blev svaret ett samarbetsprojekt med bolaget Doctagon Oy i Helsingfors. Det speciella är att ett Helsingforscentrerat bolag i pilotsyfte på distans sköter om läkarvården i några utvalda äldreboenden på landsbygden. Kommunen Korsnäs, med 2300 innevånare söder om Vasa, är med i pilotprojektet via sitt äldreboende Lärknäs och demenshemmet Annahemmet.

Praktiskt går det till så att personalen på Annahemmet varje torsdag har telefonrond med läkaren i Helsingfors, då varje klient gås igenom. Kontinuiteten gör att man kan upptäcka och ta ställning till om det är något som genast borde åtgärdas och hindra att akuta situationer/kollapser inte sker, utan symptomen kan analyseras och åtgärder sättas in i tid. Ronder på avdelningen hålls fyra gånger/år, varav två av gångerna med en geriatriker. Även anhöriga har möjlighet att få träffa läkare, vilka alltid är tillgängliga då man ringer Doctagon, och i 95 procent av fallen, är det den utsedda läkaren man fått tala med. Hela personalstyrkan har fått utbildning i användandet av apparaturen av läkare från Doctagon, som skall förse demenshemmet med nödvändig apparatur/olika mätinstrument.

Enligt ansvarige sjukskötare Anna Pått på Annahemmet, så fungerar Doctagon-samarbetet ypperligt. Man har fått den hjälp man varit i behov av och klienterna får äntligen den vård de förtjänar. Onödiga sjuktransporter mellan HVC-bäddavdelningen i Malax, Vasa centralsjukhus (VCS) och hemmen har undvikits. Intresse, engagemang och en positiv attityd bland personalen krävs för att samarbetet med Doctagon skall fungera, skriver artikelskribenten Ann-Sofi Backgren som är fullmäktigeordförande för Korsnäs kommun och projektchef vid Korsholms vuxeninstitut.

Jesper Wikström sköter byaombudsjobbet på Aktion

Jesper Wikström kommer sedan den 1 juni som byaombud för Aktion Österbottens byaverksamhet. Han arbetar sedan tidigare också som Leader-rådgivare på deltid inom samma organisation, en uppgift han även fortsättningsvis kommer att sköta. Att ha fått förtroendet att arbeta med byaverksamheten, känns både spännande och utmanande för Wikström. Aktion Österbotten rf kan sägas stå på tre ben; byar, Leader och KAG (fiskestöd), vilka stöder och kompletterar varandra.

Wikström hoppas att man tillsammans kontinuerligt kan utveckla byaverksamheten för att svara mot alla de möjligheter, men också utmaningar, som finns. Vi har alla goda exempel och idéer vi kan dela med oss av och lära av – regionalt, nationellt och även gränsöverskridande. Personligen vill han påminna om den finlandssvenska Landsbygdsriksdagen i Borgå 25-26.9, där han hoppas på en stor österbottnisk delegation, samt även Byaverksamheten i Finland rf:s projekt Byar med livskraft som också skall genomföras i svenska Österbotten under åren 2011-2012. Som byaombud ser Wikström fram emot att få röra sig ännu mera på fältet och få chansen att samarbeta med byaaktörerna.

Landsbygdsriksdagen 2010 – byarnas parlament!

Den första finlandssvenska Landsbygdsriksdagen 1990 byggde på arbete i studiecirklar med att ta fram utvecklingskrav för landsbygden. De senare Landsbygdsriksdagarna har mera haft karaktären av seminarier eller storsamlingar, men nu är tiden inne att Landsbygdsriksdagarna får göra skäl för sitt förpliktigande namn – Landsbygdsriksdagen bör bli byarnas parlament! Landsbygdsriksdagens program kommer att syfta till relevanta ställningstaganden, vilket betyder att de teman som tas upp, kommer att belysas av sakkunniga och utmynna i konkreta beslutsförslag.

En av de mest aktuella frågorna för närvarande är: Hur skall förhållandet mellan kommunen och byn regleras när kommunerna i framtiden blir allt större? Landsbygdsriksdagen kommer i år för första gången att bjuda in delegater, som har rösträtt. Arbetsgruppernas arbete och föreläsningarna står som grund för resolutionen och omröstningarna. Alla landsbygdsaktiva är välkomna, men endast en delegat/by eller kommun har rösträtt, medan nationella och regionala organisationer kan skicka 3 delegater/organisation till Landsbygdsriksdagen. På detta sätt får tillställningen även karaktär av ett demokratiskt beslutandeforum, som får mera tyngd och breddar möjligheterna för fortsatt utvecklingsarbete på landsbygden.

Haikko Herrgård i Borgå ger Landsbygdsriksdagens deltagare en inspirerande miljö där grupparbetena leds av mångkunniga, erfarna dragare och kompletteras med sakkunniga fackmän, kännare och forskare. Med är även Borgå stift, som i en arbetsgrupp behandlar kyrkans landsbygdsstrategi och dess uppdateringsmöjligheter.

Den nordiska byasammanslutningen Hela Norden ska leva (HNSL) arrangerar också sitt styrelsemöte under evenemanget. De nordiska gästerna kommer även att delta i grupparbetena och det övriga programmet. Svensk Byaservice med Östra Nylands Byar rf som lokal huvudsamarbetspart ordnar och ansvarar för Landsbygdsriksdagen. Som medarrangörer står bl.a. Landsbygdsnätverksenheten, Svenska Temagruppen inom YTR, Suomen Kylätoiminta ry, SILMU rf och Borgå stad.

Mellan hembygd och urbana jobb – intervju-undersökning i Lappfjärds by

Lappfjärds by i södra Österbotten i Kristinestads kommun lider av en svag ekonomi och ett sjunkande invånarantal. Men trots detta kännetecknas byn av ett rikt föreningsliv och en stark identitet. Nästan alla invånare lämnar byn i något skede av sitt liv, men bara en del väljer att återvända. Motiven för att flytta tillbaka handlar vanligtvis om starka rötter, hemgårdar, släkt, föreningsverksamhet, utrymme och lugn.

Den främsta orsaken till att folk flyttar bort och inte kommer tillbaka, är tillgången till arbete. Eftersom Lappfjärd är en av Finlands största potatisodlingsorter, finns det en del jobb inom packning, förädling och transport. Men sysselsättning för högt utbildade saknas. För många tycks det handla om ett val mellan hembyn och karriären, som vissa trots allt lyckas med att kombinera.

Personerna kan kallas för ”den pendlande medelklassen”. I hela Kristinestads kommun finns allt som allt ca 500 pendlare, varav de flesta jobbar i närliggande kommuner, ett 100-tal pendlar till Vasa. I enstaka fall förekommer även distansarbete. Det tidskrävande och ansträngande pendlandet har även sina fördelar – högre inkomster kombinerat med relativt förmånligt boende. Andra fördelar kan t.ex. vara mor- och farföräldrar i hembyn som hjälper till med att ta hand om barnen. ”Den pendlande medelklassen” kan ses som något slag av kontakt utåt, som samtidigt bidrar med nya kommunalpolitiker.

Vad gäller den starka identiteten, så kan den å ena sidan få folk att stanna kvar i byn, medan den i värsta fall försämrar samarbetet med utomstående parter. Den vackra naturen och levnadsutrymmet, möjligheterna till bl.a. segling, golf och ridning, samt betydligt billigare boende än i huvudstads- eller Vasaregionen, kunde även locka utomstående till byn Lappfjärd.

Ett problem har emellertid varit en brist på tomter för husbygge. Invånarna som stannar kvar i byn är aktiva, kreativa och flexibla, då det gäller att skapa möjligheter att kombinera karriär och hembygd. Tyvärr väljer dock fortfarande många att flytta bort, skriver politices kandidat Ulrika Långstedt som fungerat som forskningsbiträde och gjort intervjuer i Lappfjärds by i det pågående projektet Den multifunktionella landsbygden vid Åbo Akademi i Vasa.

Sätt tänderna i en bit historia! – tidstypisk mat serveras vid Furirsbostället i Oravais

Med stöd från Aktion Österbotten för projektet Historisk matupplevelse har ambitionen och önskemålen för Oravais Historiska Förening om att servera tidstypisk mat på Furirsbostället gått i uppfyllelse. Tack vare det allmännyttiga investeringsstödet har Furirsbostället nu fått ett riktigt kök, samt även en ung mathistoriskt intresserad kock vid namn Kenny Sundqvist med stor erfarenhet av kulinariska måltider. För sin inspiration och som mentor har han använt sig av mathistoriska experten Kristina Steen, vilket igen blev möjligt via det allmännyttiga utvecklingsprojektets del.

Vid Furirsbostälet kan man känna historiens vingslag genom att slå sig ner i en ombonad miljö med prägel av 1700-1800-tal och låta serveringspersonalen i sina tidstypiska kläder servera dig en måltid från svunna tider. Man kan även erbjuda guidning av området, exercis av Österbottens regemente och musikunderhållning som bokas i samband med maten. Det finns även möjlighet att få en historisk expert som talar om allt detta för att kunden skall få en genuin helhetsupplevelse. Inom kort kommer man också att kunna erbjuda rökbastu och badtunna till gästerna.

Föreningens aktiviteter och restaurangens menyer och uppdaterade programutbud, samt kontaktinformation finns på deras hemsida www.oravais.fi/vomturism/ohif eller www.adelbragd.fi.

Kenneth Sundman

Lakimiehen nurkka: Pöytäkirjasta

2010-07-05T05:03:00.000-07:00

Sytyn lakiasian neuvoja Tommi Siro käsittelee lakimiehen nurkassaan kokousten pöytäkirjojen laatimista. Milloin pöytäkirja on lain mukaan pakollinen, kuka vastaa sen sisällöstä ja mitä pöytäkirjaan pitää merkitä?

Lue lehdestä!

Laajakaista kohta kaikilla?

2010-07-05T05:00:00.000-07:00

Laajakaista kaikille -hanke etenee edelleen, kun kesäkuun alussa saatiin tarvittavat asetukset valmiiksi. Hankkeen tavoitteena on, että myös maaseutu saa nopean valokuituun perustuvan laajakaistaverkon vuoteen 2015 mennessä. Ainakin kolme pilottihanketta on lähtökuopissa: Sonera rakentaa verkon 300 tilaajan ulottuville Miehikkälän Hurttalaan, Mikkelin puhelinyhdistys MPY rakentaa 150 km runkoverkon Pertunmaalle ja Telekarelia rakentaa 125 kilometrin runkoverkon Lieksan ja Nurmeksen välille.

Hanke on EU:n ja valtion tukema, mutta silti kuntien ja yksityisten maksuosuudet muodostuvat melko korkeiksi. Liittymismaksu on esimerkiksi Pertunmaalla runkolinjan vieressä 1 265 euroa, Miehikkälässä 2 290 euroa.

Nämä hinnat sisältävät verkkopäätteen mutta pätevät vain korkeintaan 100 metriä runkoverkosta. Sen jälkeen tulee lisämaksu, joka Pertunmaalla on noin 6 euroa metriltä ja Miehikkälässä 9 euroa metriltä. Etäisyys lasketaan linnuntietä runkolinjan lähimmästä kohdasta. Lisämaksua saa alemmas keräämällä liittymiskimppoja, yhteisestä linjasta maksetaan vain kerran. Myös omalla kaivutyöllä voi alentaa hintoja.

Kuukausimaksu on alimmillaan pelkällä laajakaistalla Pertunmaalla 40 euroa, mutta verkkoon on tulossa myös muita palveluja, kuten televisio.

Vaikka laajakaistaliittymä nostaa kiinteistön jälleenmyyntiarvoa ja siksi voi olla kannattava korkeista kustannuksista huolimatta, on suunnitteilla hankkeita, joilla tuettaisiin myös 100 metrin ylittäviä liittymälinjoja. Ainakin Etelä-Savossa myös muut kuin pilottihankkeet on jo julistettu kilpailutettaviksi.

MaaseutuPlus seuraa jatkossakin tämän tärkeän hankkeen etenemistä.

Yhden megan yleispalveluvelvoite jää voimaan

2010-07-05T04:59:00.000-07:00

Sonera ei saa helpotuksia niin sanotun yhden megan laajakaistaverkon rakentamiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Soneran pitää täyttää laajakaistan yleispalveluvelvoite kaikissa sille määrätyissä kunnissa. Sonera oli hakenut päätökselle täytäntöönpanokieltoa.

Laajakaistan yleispalveluvelvoite tulee voimaan heinäkuun alussa. Velvoitteen mukaan jokaisella suomalaisella pitää halutessaan olla mahdollisuus saada vähintään yhden megan laajakaistayhteys ja yhteyden laatua seurataan.

Noin 300:ssa Suomen kunnassa on määritelty määräävässä asemassa oleva operaattori, joka vastaa yleispalveluvelvoitteen toteutumisesta. Sonera on valittanut siitä, että sen vastuulla on kilpailijoita suuremmat ja rakentamisen kannalta hankalimmat alueet. Sonera vastaa yhdessä Digitan kanssa 129 kunnasta ja yksinään 68 kunnasta.

Yleispalveluvelvoite on tärkeä periaate, joka estää operaattoreita kaikkein häikäilemättömimmästä kermankuorimisesta. Jonkunlaiseen laajakaistaan ovat tämän mukaan oikeutettuja kaikki, ja toivottavasti velvoitenopeutta nostetaan tekniikan kehityksen edetessä.

Farmari maatalousnäyttelyssä 29.7.–1.8. laaja kyläosasto

2010-07-05T04:58:00.000-07:00

Farmari maatalousnäyttely järjestetään tänä vuonna Mikkelissä. Näyttelyn kyläosastolla on lava, jossa näemme teatteri-, musiikki- ja tanssiesityksiä sekä roolipeliyhdistyksen miekkailunäytöksiä. Osastolla on mukana Jäskyn ja Leader-ryhmien lisäksi Maa- ja kotitalousnaisten Kylävillitys-hanke, Etelä-Savon liikunta ry:n Kyläsportti-hankkeet, Mikkelin seudun vapaa-ajan asukkaat ry, useita kyläyhdistyksiä ja kyläteattereita, Astuvan amatsonit, Romu-Heikki kansanooppera, Mäntyharjun Virkistyksen Lumpeenkukat tanssiryhmä, sekä useita kyläyrittäjiä.

Kylät ja hankkeet ovat osastolla pääosassa. Saatavilla on runsaasti tietoa modernista kylien kehittämisestä. Osaston visuaaliseen ilmeeseen vaikuttavat hauskat kupoliteltat sekä koivuteema. Tervetuloa tutustumaan!

Pienet koulut ovat erinomaisia oppimis- ja kasvuympäristöjä

2010-07-05T04:56:00.000-07:00

Kasvatustieteen maisteri Risto Kilpeläinen on väitöstyössään tutkinut kyläkoulujen nykytilaa opettajien käytännön kokemusten perusteella.

– Kyläkoulujen kasvatuksellinen helmi on se, että eri-ikäisiä lapsia opetetaan yksilöllisesti samassa luokassa. Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy yhdysluokassa automaattisesti, kun isommat lapset auttavat pienempiä oppilaita. Samalla opitaan hyväksymään erilaisuutta ja toimimaan yhdessä, Kilpeläinen selvittää.

Pienissä kouluissa yhteistyö sujuu paitsi koulun sisällä myös koulun, kodin ja ympäröivän kyläyhteisön kesken.

– Koko palettia pyörittävät opettajat, joiden työmotivaatiolla on suuri merkitys koko koulun toiminnalle ja ilmapiirille. Suuri osa kyläkoulujen opettajista viihtyy työssään.

Tutkimuksen voi tilata hintaan 30 euroa + lähetyskulut 5 €/kpl. Tilaus sähköpostilla: rikilpel ät hotmail.com tai puhelimella numerosta 040 5895879. Maksupuoli hoituu kirjan mukana tulevalla tilisiirrolla.

Äänestyskoppi on vain yksi vaikuttamisen paikoista

2010-07-05T04:48:00.000-07:00

Suomalaiset osallistujina. Katsaus suomalaisen kansalaisvaikuttamisen tilaan ja tutkimukseen. Oikeusministeriön julkaisu 2009:5

Kansalaisvaikuttamista on usein tarkasteltu etenkin mediassa vain äänestysaktiivisuuden kautta. Näin yksinkertaisen näkökulman valinnan jälkeen onkin ollut helppo todeta laskevia äänestysprosentteja tuijotellessa, että ihmiset eivät ole enää kiinnostuneita vaikuttamisesta. Kaikki on ilmeisesti liian hyvin ja nuoremman väen maailmankuvan peruspilarit ovat google, big brother ja seiska.

Elävässä elämässä asiat ovat kuitenkin monimutkaisempia, ja esimerkiksi yhdistyksiä suomalaiset ovat perustaneet 1990-luvulta 2000-luvun ensimmäisiin vuosiin saakka enemmän kuin koskaan Suomen historiassa. Tarvetta vaikuttamiseen siis on edelleen, mutta välineet ovat entistä monimuotoisempia. Äänestyskopin ja kokoustilan ohella kansalaisvaikuttaminen on siirtynyt verkkoympäristöihin, samoin vaikkapa kuluttamiskäyttäytymiseen ja joskus myös laillisuuden tuolle puolen.

Kansalaistoiminnan laaja kirjo saa kattavan ja syvällisen esittelyn oikeusministeriön teettämässä tutkimuksessa suomalaisten yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Äänestysaktiivisuuden ohella tutkimuksen tekijät ovat paneutuneet järjestöosallistumiseen, epämuodolliseen osallistumiseen (mm. erilaiset aktivistit ja talonvaltaajat) sekä verkko-osallistumiseen. Kirjoittajat ovat alojensa asiantuntijoita, kuten yhdistyslaitosta jo pitkään tutkinut Jyväskylän yliopiston professori Martti Siisiäinen.

Kylätoimijoille on terveellistä aina välillä tarkastella omaa toimintaa osana laajempaa suomalaista yhdistyskenttää ja pohtia niitä virtauksia, jotka varmuudella heijastuvat enemmän tai vähemmän myös meikäläisten toimintaan. Monet kehityssuunnat näyttäisivät suorastaan tuottavan ongelmia perinteiselle yhdistystoiminnalle.

Suuret aatteet ja ideologiat ja varsinkaan politiikka eivät enää liikuta ihmisiä samalla tavalla kuin ennen, nyt panostetaan omaan arkeen, elämäntapoihin ja elämäntyyleihin. Osallistumista luonnehtii elämysten metsästys, ei velvollisuudentunto. Suurin osa uusista yhdistyksistä perustetaankin harrastuksia, kulttuuria ja vapaa-aikaa silmällä pitäen. Yhdistystoimintaan investoidaan vain pieni osa persoonallisuutta tai identiteettiä, yhdistykset ovat viime kädessä vain projekteja. Kansalaistoiminta koostuu ylipäätään yhä enemmän erilaisista prosessinomaisista verkostoliikkeistä.

Toisaalta nykyisessä verkostoituneessa yhteiskunnassa julkisen, yksityisen ja kansalaissektorin rajat hämärtyvät; keskinäisriippuvuus ja yhteistoiminnallisuus lisääntyvät, ja tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että yhdistysten painoarvo yhteiskunnassa pikemminkin kasvaa – varsinkin jos ne pystyvät sopeutumaan käynnissä olevaan yhdistyslaitoksen rakennemuutokseen. Kevät- ja syyskokouksen sekä talkoita tarjoava yhdistys ei ole tässä tilanteessa erityisen houkutteleva.

Verkko-osallistuminen ja epämuodollinen kansalaistoiminta luovat ihmisille uusia osallistumismahdollisuuksia ja kokemuksia ja toimivassa kansalaisyhteiskunnassa ne täydentävät ja tukevat perinteistä yhdistyksiin sitoutunutta toimintaa. Kirjoittajat muistuttavat, että suomalainen järjestökenttä on edelleen sosiaalisen pääoman muodostajana vailla vertaa.

Tauno Linkoranta

Pakina

2010-07-05T04:46:00.000-07:00

Jäätelö ja muita
liikkuvia palveluita

Lue Dorfagent Linkorannan pakinan lehdestä!

Maaseutu Plus 4/2010

2010-07-05T04:45:00.001-07:00

Maaseutu Plus 4/2010
ilmestyy 20.9.
Lehteen tulevan aineiston
on oltava toimituksessa
1.9. mennessä.
Toimituksen väliaikainen
sähköpostiosoite:
henhaus@gmail.com

LOKAALI paikalliskehittäjien juhlaseminaari Pieksämäellä 28.-29.8.2010

2010-07-05T04:40:00.000-07:00

La 28.8.2010: Tutustumisretki Etelä-Savon kylätoimintaan ja yhteinen illanvietto

14.00 Lähtö hotelli Savonsolmun edestä tutustumaan eteläsavolaiseen kylätoimintaan.

Kahvia ja välipalaa saatavana retken aikana. Retket ja tarjoilut ovat ilmaisia.

Kaksi vaihtoehtoista retkeä:

Retki 1: Venetmäki ja Paltanen: Häkkilän matkailutila juhlakatettuna, kylien
yhteistoiminnan esittelyä ja Paltasen pysäkki -kylätalo

Retki 2: Siikamäki-Peiposjärvi Vuoden kylä 2008: Nuorekkaan kylän palvelujen
ja harrastustoiminnan kehittäminen, e-palveluhanke sekä kylän yritystoiminta
noin 18.00 Paluu retkiltä Hotelli Savonsolmuun

19.00 Yhteinen illanvietto alkaa, Hotelli Savonsolmu (omakustanteinen illallinen 24 €)
– SYTYn pj. prof. Eero Uusitalon tervehdys
– Juhlaillallinen
– Paikallista ohjelmaa ja tanssia

Su 29.8.2010: LOKAALI - Paikalliskehittäjien Valtakunnallinen Juhlaseminaari
Paikka: Kulttuurikeskus Poleeni

09.15 Kunnan ja kylien välinen suhde toimivaksi
Puheenjohtaja, professori Eero Uusitalo, Suomen Kylätoiminta ry
9.45 Paneelikeskustelu: Kylistä pienin alueellinen toimintayksikkö – miksi ja miten?
Paneelissa kansanedustajia ja paikallistoimijoita
11.00 Lounas (omakustanteinen 12 €)
12.15 Juhlaseminaarin avaus
12.30 Valtiovallan tervehdys ja juhlapuhe
Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jari Leppä
13.00 Historian kunnioittaminen ja tulevaisuuden rakentaminen maaseudulla
Elokuvaohjaaja Markku Pölönen
– esityksen jälkeen yleisöllä mahdollisuus keskusteluun
Markku Pölösen kanssa
14.20 Musiikkia
14.30 Iltapäiväkahvit
15.00 Vuoden Kylän 2010, Kylätoiminnan tiennäyttäjien ja
Vuoden Maaseututoimijan julkistaminen ja palkitseminen
Pääsihteeri Risto Matti Niemi, Suomen Kylätoiminta ry
Osuuspankin edustaja
16.00 Päätössanat

LOKAALIn järjestelyistä vastaavat Järvi-Suomen Kylät ry, Veej’jakaja ry, Piällysmies ry ja
Rajupusu Leader ry yhdessä Suomen Kylätoiminta ry:n ja Maaseutuverkostoyksikön kanssa.